Elämää Englannissa

Viikon Derbyssä elämisen jälkeen en voi kuvailla tätä fiilistä muuten, kuin sanomalla huikeeta. Uusia kavereita on saanut ihan todella paljon, ihmiset ovat sosiaalisia ja tutustumishaluisia, ja lisäksi kaikki ovat todella mukavia. On hassua huomata, kuinka kulttuurista, kielestä, arvoista, uskonnosta, kasvatuksesta ja taustasta riippumatta ihmiset ovat perimmiltään täysin samanlaisia.

Tuntuu, että suomalaisena kiinnitän moniin asioihin enemmän huomiota, kuin muista maista tulleet: ihmisten ystävällisyys on aivan omaa luokkaansa. Britit tuntuvat oikeasti olevansa pahoillaan, jos seison heidän tiellään ja he joutuvat pyytämään minua väistämään. Ranskalaiset pahoittelevat, kun joutuvat tulkkaamaan kavereilleen ranskaksi juuri keskustellut asiat. Kun toiselta kysyy, mitä hänelle kuuluu, hän ei vastaa suomalaisittain ”hyvää”, vaan lauseen loppuun lisätään automaattisesti ”kiitos” (I’m fine, thanks). Kun tällaiseen kohteliaaseen keskustelukäyttäytymiseen törmää päivittäin, huomaa yhtäkkiä itsekin käyttävänsä näitä kohteliaisuussanoja. Tuntuu tyhmältä erikseen mainita tällaisia asioita, sillä luulisi niiden olevan itsestäänselvyys. Meidän suomalaisten kohdalla se ei kuitenkaan automaattisesti ole niin.

Liikennekultturi on hyvin poikkeavaa Suomeen verrattuna. Ja tämä mielipide/fakta perustuu siis jalankulkijan näkökulmaan. Autot ajavat ensinäkin todella kovaa vauhtia – jopa keskusta-alueella. Tämän kun yhdistää siihen, että liikenne on vääränpuoleinen ja vilkun käyttö lähes olematonta, on kadunylitys yhtä pelottavaa joka kerta. Autojen parkkeeraustyyli on sitten aivan oma lukunsa. En tiedä millaisia säädöksiä siihen kuuluu, mutta luultavasti ainakin parkkeeraa miten päin haluat – säädös. Autojen parkkeeraussuuntaa voisi hyvin hyödyntää liikennesuunnan sisäistämisessä, mutta ei tässä taida olla mitään oikotietä onneen.

Pikkulinnut ovat kertoneet, että Suomessa on ollut todella kylmä ja paljon lunta. Ei tämä sää täälläkää ole mitään herkkua ollut. Ilmasto on muistuttanut lähinnä Suomen syksyä: vettä sataa päivittäin (lähinnä tihuttaa), tuulee ja on melko kylmä. Tällaista säätä osasin kuitenkin odottaa. Eilen bussipysäkillä eräs vanhempi mies aloitti kevyen smalltalkin kanssani: ”It’s a really cold weather” (on todella kylmä sää). Jouduin ainakin kolme kertaa pyytämään häntä toistamaan, sillä hänen brittiaksenttinsa oli niin vahva, etten saanut sanaakaan selvää. Loppujen lopuksi ymmärsin vain sanan ”cold”, mutta se oli riittävästi. 😀 Aika nopeasti hänelle selvisi, että olen Suomesta ja siitähän se säiden vertailu sitten lähti! Paikalliset ihmiset eivät voi mitenkään käsittää, miten pystymme elämään -20 asteen pakkasessa. Monesti ihmiset kommentoivatkin, että ”this must feel like a bikini weather for you” (tämä tuntuu sinusta varmasti ihan uimaranta keliltä). Not really. 😀

Kokonaisuudessaan Derbyyn sopeutuminen on ollut todella helppoa. Kaikenlaiselta kulttuurishokilta on vältytty, vaikkakin jatkuva englannin puhuminen tuottaa ehkä pientä uupumusta. Tässä varmasti auttaa oma kyky sopeutua helposti erilaisiin tilanteisiin ja ympäristöihin. Koulunkäynti varmasti tulee olemaan vähän erilaista ja paljon uuvuttavampaa, sillä jatkuvasti pitää kuunnella 100%:n tarkkuudella, että pysyy opetuksessa mukana. Pitää keskittyä siihen, että se puhelin, heh, pysyy laukussa. :D

Ensimmäiset Fish and Chips – annokset tuli myös kokeiltua. Taisin kuitenkin olla enemmän innoissani tuosta purkissa olevasta vihreästä tahnasta, joka oli hernekeittoa (!) :D Ja se oli kuulkaas parasta, mitä olen koskaan syönyt!! (Söin myös kahden muun henkilön keitot, oli sen verran hyvää!)