Juorukaveri reissussa mukana
Kun muuttaa pidemmäksi aikaa tai pysyvästi uuteen maahan, vie sopeutuminen aina osan ajasta. Uuteen kulttuuriin, tapoihin, kieleen ja ihmisiin tottuminen ei tapahdu sormia napsauttamalla, vaan prosessi vaatii tietyn verran aikaa. Joillekin tämä on helpompaa, ja sopeutuminen kestää vähemmän aikaa. Jotkut elävät kulttuurishokissa jatkuvasti, eikä sopeutuminen uuteen ympäristöön tunnu tapahtuvan millään.
Itsekin olen joutunut käymään tätä prosessia läpi tämän kahden kuukauden aikana. Minulle se ei ole ollut kovin vaikeaa, sillä mukaudun helposti uusiin tilanteisiin, mutta aikaa siihen on kuitenkin mennyt.
Monen viikon ajan tuntui, että tämä olisi ollut vain vähän pitempi lomareissu. Käydään vähän kaupassa, reissataan, käydään koulussa ja sitten palataan Suomeen. No ei se ihan niin mennyt. Kalenteri näytti, että kotiin palataan vasta noin 5kk kuluttua, joten tässähän ei oltu lähdössä vielä minnekään. Aikaa on siis mennyt sisäistää, että täällä tosiaan asutaan seuraavat puoli vuotta, ja kotiin palataan vasta kesällä.
Kaiken kaikkiaan sopeutuminen on kuitenkin ollut todella helppoa, sillä ei täällä asiat kovin kummoisempia ole, kuin Suomessa. Brittien kohtelias kielenkäyttö on tarttunut myös omaan sanavarastoon, enkä enää ala kertomaan stooria siitä, miten minulla tänään menee, jos minulle sanotaan ’hey, how are you’. Olen myös oppinut, etten välttämättä näytä surulliselta tai muulta huolenaihetta herättävältä, jos kaupantäti kysyy ’is everything okay?’.
Kuva Pinterestistä
Omaa sopeutumistani on eniten helpottanut se, että porukassa on mukana toinen suomalainen. Omien kokemusten jakaminen, ymmärretyksi tuleminen ja asioista keskusteleminen on täällä ollut kullan arvoista. Vieraasta kulttuurista tullut henkilö ei välttämättä ymmärrä, miksi minä ihmettelen jotakin tai koen jotkut asiat todella outoina. Itseilmaisu jäisi myös hyvin vajavaiseksi, jos olisin täällä ainoana oman kulttuurini edustajana.
Täällä myös pienet asiat saavat suuremman merkityksen, kuin kotona. Kaupasta löytui aivan Oivariinin makuinen voimerkki, mikä tietysti oli harvinaista herkkua, sillä ulkomailla myydyissä voissa ei ole koskaan mitään makua. Ja voi sitä onnea, kun Hilkka sai tuliaisena Suomesta hapankorppua, ja tuota voita sitten levitettiin paksu kerros leivälle. Eihän nyt kukaan muu, kuin suomalainen, voisi ymmärtää mikä tässä oli niin hienoa. Ja vielä se, kun asiaa pääsee hehkuttamaan toiselle, ja toinen on yhtä innoissaan. Mahtavaa!
Hyvien asioiden lisäksi yhtä merkittävää on ärsyttävien asioiden jakaminen. Kun vieraasta kulttuurista tulleisiin ihmisiin tutustuu syvemmin, alkaa kulttuurilliset erot näkyä selvemmin. Ihmiset muun muassa käyttäytyvät ja suhtautuvat asioihin eri tavoin, heillä on mahdollisesti aivan erilainen arvomaailma, ja näkemykset voivat poiketa rajustikin omista. Tämä on tietysti normaalia, ja tapahtuu myös omassa kotimaassa, mutta toisen kulttuurin edustajalla ne voivat olla sellaisia, joihin ei ole kotona tottunut. Itselleni on siis ollut tärkeää, että pääsen jakamaan näitä kokemuksia jonkun sellaisen kanssa, joka pystyy ymmärtämään ja samaistumaan tilanteeseeni. Oikeastaan joka kerta asiat, jotka ovat ärsyttäneet minua, ovat myös ärsyttäneet Hilkkaa. Siinähän ovat tytöt sitten päässeet paasaamaan oikein olan takaa. :D
”Finding someone who you don’t have to explain things to, they just understand, is so comforting.”
Ps. Mikäli olet kohdannut saman ongelman voin suhteen, Lurpak on takuuvarma merkki. ;)