Kohti parempaa elämää
Tänä aamuna puhelinta selatessa vastaani tuli otsikko, jota en voinut ohittaa: ’Lopeta näiden asioiden tekeminen, jos haluat elää parempaa elämää’. Viime vuosien aikana olen tehnyt aika paljon ajatustyötä tiettyjen juttujen eteen ja tunnistinkin itseni aika monesta listan kohdasta. Omaan ajatusmaailmaan on vahvasti tullut asioita liittyen muun muassa siihen, miten haluan elää oman elämäni, millaisen työpaikan haluan, onko perinteinen elämisen toimintamalli sittenkään se paras, miellyttävin tai ylipäätänsä oikea, millaisista asioista/valinnoista on hyötyä pitemmällä tähtäimellä jne. Joku voisi sanoa, että pientä kahdenkympin kriisiä on havaittavissa, mutta itse en puhuisi kriisistä. Kyse on ennemminkin mahdollisuuksista ja suunnan valitsemisesta.
Tottakai itseä hirvittää, kun joka puolelta, mutta erityisesti yhteiskunnan suunnalta, tuntuu tulevan painostusta. Perinteiset elämisen mallit painostavat vahvasti jokaista minun ikäistäni ja yhteiskunta odottelee kuumeisesti uusia veronmaksajia. Nuoret yritetään saada mahdollisimman nopeasti työelämään, jotta hyvinvointivaltio saadaan pidettyä koossa. Yksilön hyvinvoinnin merkitys on vähentynyt laajemman mittakaavan näkökulmasta ja ainut, mikä nähdään merkittävänä on raha.
Mutta entäs minä sitten, minä yksilö, joka haluaisi elää mahdollisimman miellyttävän elämän, olla unelmatyössä, matkustaa ja toteuttaa kaikki villeimmätkin unelmani. Kuka niitä tukee? Kuka on vastuussa niiden toteutumisesta? No minä itse! Olen kooltani muurahainen tässä laajassa instituutiossa eikä siitä välitetä, teenkö jotain itselle merkittävää vai en. Siksi minä olen ainut, joka voi taistella oman unelmani ja omien tavoitteideni puolesta. Kukaan ei siitä hyödy, jos nykyinen elämäntilanne tuntuu raskaalta, kulutan voimiani, masennun ja joudun työkyvyttömyyseläkkeelle. Yhtä hyvinhän voisin käyttää ajan hyödyksi, lähteä matkalle, saada laajempaa perspektiiviä siihen, mitä haluan tehdä ja palata kotiin. Tai sitten vain jään matkalle. Ei siinäkään ole mitään väärää – jos se tuntuu oikealta.
Mielestäni pahin ratkaisu on se, että elämän vain suorittaa läpi. Hoitaa velvollisuudet ja taloudellisen toimeentulon, mutta unohtaa nauttia itse matkasta. Viime kesänä luin yhden kirjan, jonka aiheena oli hyvän elämän luominen. Mieleeni juurtui yksi lause, joka on mielestäni todella hyvä ohjenuora kenelle tahansa: jos joku kysyisi kuolinvuoteellasi, oletko elänyt hyvän elämän, pystyisitkö vastaamaan kyllä? Olen varma, että kun lähtee tavoittelemaan tuota vastausta, väkisinkin tekee parempia ratkaisuja.
Asia, joka on aiheuttanut minulle paljon ahdistusta viime vuosien aikana, on tulevaisuuden työpaikka. Mitä haluan tehdä isona? En tiedä. = Ahdistus, sillä valmistuminen häämöttää jo nurkan takana. Ja tämä nurkka on tosiaan 1,5 vuoden päässä. Tavoitteenani on löytää unelma-ala, unelma työpaikka, kuten varmasti kaikilla muillakin. Ongelma vain on se, etten tiedä mikä se on. Nyt vuosien ahdistusten ja surkuttelujen jälkeen, olen päättänyt muuttaa ajattelutapaa siihen suuntaan, että on ihan ok olla tietämättä. Kaikki kyllä selviää aikanaan. Sen sijaan pyrin ajattelemaan, että maailma on niin paljon mahdollisuuksia täynnä, että odotellessa voin vain keskittyä nautiskelemaan. Tavoitteita minulla on sekä paljon sellaisia asioita, joita haluan saavuttaa ja kokea. Yhtä hyvinhän voin tavoitella niitä sillä aikaa, kun pohdin tätä ammattiasiaa.
Jotta tämä ei kuulostaisi pelkältä pinnalliselta haaveilulta, pakko kai tähän on tuoda esille se suurin este aivan kaikelle, nimittäin raha. Mikään ei ole nykyään ilmaista ja rahan piikkiin laitetaan yleensä aivan kaikki: mitään ei voi tehdä koska ei ole varaa. Väärin. Haaveilu on täysin ilmaista. Mielestäni on aika hieno juttu, että haaveilla voi vaikka pilviin saakka eikä se maksa mitään. Sääli kuitenkin on, että ihmiset aliarvioivat haaveilun merkityksen. Faktahan nimittäin on, että tavoitteet luovat merkityksen elämään ja elämän kokeminen merkittävänä luo mielekkyyttä. Kun kokee elämän mielekkäänä, on enemmän voimavaroja haaveilla. Tällöin myös jaksaa tavoitella niitä. Tottakai elämässä joutuu tekemään joskus esimerkiksi epämieluisaa työtä taatakseen taloudellisen toimeentulon. Jostain syystä ihmiset kuitenkin tuntuvat usein jämähtävän ja tyytyvän tällaiseen tilanteeseen ja unohtavat tavoitella unelmiaan. Tällaisia + 50v tätejä ja setiä olen useaan otteeseen pongannut eri alojen töistä ja onhan se surullista.
Luulen, että tällä vaihdolla on ollut aika paljon merkitystä tällaisen ajatusmallin luomiseen. On ollut helpompaa, kun yhteiskunta ei ole jatkuvasti hengitellyt niskaan ja olen päässyt pois niistä muoteista, jotka kotona olen itselleni luonut ja jotka minua varten on luotu. Olen päässyt aivan uudesta näkökulmasta ja vapaalta alueelta käsin tarkastelemaan mitä oikeasti haluan. Vasta nyt pystyn oikeasti huomaamaan, kuinka suuri merkitys ympäristöllä on omiin valintoihin ja ajatusmaailmaan ja kuinka tärkeää loppupeleissä on ympäröidä itsensä sellaisilla ihmisillä, jotka kannustavat menemään omia polkuja pitkin eikä mukautumaan ennestään luotuihin reitteihin. Jännittävintähän tässä on se, miten käy, kun palaa kotiin. Pystyykö säilyttämään uudet ajatukset vai palaako vanhoihin tuttuihin malleihin.
Tässä vielä linkki aiemmin mainitsemaani tekstiin: http://www.tikis.fi/motivaatio/lopeta-naiden-asioiden-tekeminen-jos-haluat-elaa-parempaa-elamaa/