Lomaminä

En muista, koska viimeksi olisin saanut viettää ihan oikeaa, pitkäkestoista, lapsuudessa vietetyn kesän tyylistä lomaa. Sellaista, että aamu yhdeksältä voi lähteä ulos kirmaamaan koko päiväksi ja käydä kotona vain nopeasti syömässä. Näitä aikoja olen jo monta vuotta kaivannut. 

Vuosien haaveilun aikana olen tehnyt jo valmiita suunnitelmia tulevaisuuden lomailijalle: syödä aamupala hitaasti ja rauhallisesti, lukea hyvä kirja, eksyä kameran kanssa kivalle niitylle, nauttia ajatuksesta, ettei tulevalle päivälle ole mitään suunnitelmia ja loikoilla sängyllä ihan vain siksi, ettei ole parempaa tekemistä.

Omassa lomailussa ei ole mistään ydinfysiikasta kyse, vaan ennemminkin rennosta, kiireettömästä ja fiilispohjalla elämisestä. Yritän harjoittaa omaa ajattelua siihen suuntaan, että lomalla voi vähentää ajattelun määrää ja tehdä ja lähteä, jos siltä tuntuu. Velvollisuudet eivät paina, mikä on mielestäni jo tarpeeksi riittävä syy aivan kaikelle.

Nyt voin kuitenkin ilokseni ilmoittaa, että meikäläinen saa nauttia seuraavan kuukauden ajan hitaita aamuja, suklaapuuroaamiaisia, pelloilla kirmaamista ja Netflixin överikäyttöä. Jos minua huvittaa, voin lähteä reissaamaan, matkustaa naapurikylään jäätelölle tai lähteä Lontooseen shoppailemaan. Vaihtoehtoja on vaikka millä mitoin. Kotiinlähtö kuumottelee vasta kuukauden päässä, joten tässä saa nauttia velvollisuusvapaasta ajasta vielä pitkään!