Maakuntamatkailua

Vitsit mikä päivä takana!

Jo vaihtoni alussa ohjaajani lupasi viedä minut ja toisen vaihtarin, Loten, joku päivä naapurikaupunkiin piirakalle. Bakewell pudding on siis suuri paikallinen herkku, jota kuulemma täytyisi maistaa. Tänään 10 jälkeen sitten porukalla lähdimme tälle pienelle reissulle.

Paul halusi kuitenkin tarjota meille piirakan lisäksi pienen kiertoajelun maaseudulla, joten suuntasimme lähellä sijaitseviin kyliin ja pienempiin kaupunkeihin. Ihan mahtavaa!

Kun ajelimme peltojen ja kylien läpi, tuntui välillä kuin olisimme olleet Sveitsin alpeilla. Korkeuserot olivat ihan mielettömät ja maisemat mitä mahtavimmat! En voinut uskoa, että tässä ihan lähimaastossa olisi tuon näköistä.

Ensimmäisen pysähdyksen teimme Dovedalessa, Ashbournessa. Ei ollut väliä minne suuntaan pään käänsi, sillä maisemat olivat aivan uskomattomat joka puolella. Kuvassa olevaa jokea ympäröivät kukkulat olivat kuulemma olleet uusimman Robin Hood-elokuvan kuvauspaikkana. Eli siis vuonna 2010 kuvatun elokuva, jonka pääosassa näytteli Russel Crow.

Joessa olevat kivet, ’Stepping Stones’, olivat jokin tärkeä nähtävyys. :D Kameran puolesta sai aika paljon pelätä, kun ylitti kivijonoa, koska pieni keskittymisen puute. Ja lapset.

Paul vei meidät myös yhteen hänen lempipaikoistaan Derbyshiressä: Monsal Headiin. Jälleen kerran oli aivan mahtavat maisemat!!

Siinä me istuimme penkillä, tuijotimme edessä olevaa maalaukselta näyttävää maisemaa ja söimme jäätelöä. Ei kyllä tämän parempaa paikkaa pallotuutille taida löytyä.

Lopuksi ajoimme Bakewalliin.

Pienen kaupunkikierroksen jälkeen suuntasimme paikalliseen leipomoon ostamaan piirakat jokaiselle, kävimme belgialaisessa suklaapuodissa ja lähdimme kotimatkalle.

Kaikin puolin aivan mahtava päivä takana! Olin yhtä iloista hymyä koko matkan ajan, sillä Englannin kesän näkeminen oli yksi suurimpia syitä, miksi halusin jäädä tänne pitemmäksi aikaa. Ja tänään todella näin sitä, mitä olen koko ajan halunnutkin nähdä: reheviä puita, kukkia ja kasveja ja ylipäätänsä tuota vihreää väriä, joka vahvana hallitsee koko ympäristöä. Englannissa luonto on sanoinkuvaamattoman kaunista ja koen itseni todella onnekkaaksi, että pääsin näkemään sellaisia paikkoja, joihin en olisi ikipäivänä osannut mennä.

Täytyy sanoa, että tällaisesta maaseutuajelusta ja kylävierailusta sain jollakin tapaa paljon enemmän irti, kuin esimerkiksi Lontoosta. Kyllä se loppujen lopuksi taitaa näkyä, että on syntyjään pienemmän kaupungin tyttö. Ei sitä kestä suurkaupungin kiirettä ja ruuhkia! Pari vähän rehevämpää puuta ja vanha hökkeli keskellä laaksoa kelpaa aivan hyvin. :D

Hassuinta oli myös se, että päälle 5 tunnin aikana tuntui, kuin olisi vieraillut useissa eri maissa: Englannissa, Sveitsissä ja Belgiassa. Halpaa maailman matkaamista. :D

Mutta sitten vielä asiasta viidenteen eli miten kävi tortun kanssa?

Noh, tortun kuljetin varovasti kädessä koululta kotiin vesi kielellä. Ja jännityksellä! Pienen kyselytutkimuksen myötä olin saanut mielipiteitä niin puolesta kuin vastaan. Olin siis aikalailla lähtökuopissa. 

Torttu (vasemmanpuoleinen) ei ensinnäkään ulkonäöllisesti houkuttanut yhtään. Eikä se kyllä tortulta näyttänytkään. Silloin, kun kyseinen torttu ensikerran valmistettiin, tapahtui pieni moka eikä se kohonnut uunissa yhtään. Aikaa ei kuitenkaan ollut valmistaa uutta, joten torttu tarjoiltiin sellaisenaan littanana. Syöjät kuitenkin ihastuivat piirakkaan niin paljon, että resepti säilytettiin entisellään eikä siihen tehty mitään muutoksia.

Piirakan sisällä oli kirsikkahilloa, joten se ei välttämättä kaikille maistu. Kuitenkin ihan syötävä, vaikkakin ällömakean rajamailla.

Pussissa oli myös ylläri: Bakewell tart eli tarteletti. Aikalailla saman makuinen.

Voin sanoa, että herkkukiintiö on tältä erää hyvin täynnä. :D Nyt voin hyvin mielin palata porkkanoiden pariin.