Miksi Derby?
Tämä kysymys on kuulunut monen henkiön suusta – erityisesti täällä Englannissa. Paljon on muitakin asioita ihmetelty ja kummasteltu, kuten miksi ihmeessä suomalainen tyttö valitsisi kaikista mahdollisista vaihtoehdoista Derbyn. Eikö englannin puhuminen yhtään jännitä? Kuinka selviät, koska lähdet yksin? Ajattelin nyt avata vähän tätä asiaa, ja muutenkin kertoa, mistä tämä idea vaihto-opiskelulle ylipäätään lähti + vähän hakuprosessista.
Ensinnäkin, olen aina halunnut lähteä vaihtoon. Se on ollut yksi isoimmista haaveista varmasti aina yläaste-ajoista alkaen. Ajatus ulkomailla opiskelusta oli aina kuulostanut kiehtovalta ja mieleenkiintoiselta, joten pakkohan sinne olisi päästävä! En ollut koskaan sen tarkemmin miettinyt, lähdenkö vai en, vaan ajatus oli aina ollut täysin selkeä: tottakai.
Kun 1,5 vuotta sitten pääsin Vaasan ammattikorkeakouluun opiskelemaan, olin siitä todella innoissani myös senkin takia, että tiesin pääseväni sitä kautta vaihtoon. Tuttujen kautta olin myös kuullut VAMKin kattavasta vaihtokohdevalikoimasta, mikä tietysti nosti odotuksia entisestään.
Noin vuosi sitten vaihtoinfosta sitten vihdoinkin ilmoitettiin, ja minähän sinne suuntasin into piukeana. Vaihtoehtoja oli laidasta laitaan: Virosta Kanadaan. Englanti osui ensimmäisenä silmään luettelosta, ja hetken harkinnan jälkeen se tuntui myös järkevimmältä vaihtoehdolta. Perusteluna itselle tässä toimi englanninkielen taidon kehittyminen: halusin yksinkertaisesti puhua parempaa, jopa täydellistä, englantia. Kyllä, tavoitteet pitää asettaa korkealle. 😀
Myös Englanti maana kiehtoi, sille en siellä koskaan ollut käynyt. Derby oli listalla ainoana kaupunkivaihtoehtona, ja kuten kaikille muillekin, oli se myös minulle täysin vieras kaupunki. Mutta ei siinä mitään, kaupunki kuin kaupunki. Pääasia oli, että se sijaitsisi Englannissa.
Yksi syy tälle valinnalle oli myös sen todellinen haasteellisuus minulle, joka oli aina pelännyt puhua englantia. Ala-asteelta lähtien olin aina ollut siinä todella surkea, enkä uskaltanut suutani avata. Koulussa sai aina pelätä, että opettaja kysyy juuri minulta, ja joutuisin koko luokan kuullen vastaamaan. Läksyt tarkistutin (lue: kopioin) aina kaverilta ennen tunnin alkua ihan vain varmuuden vuoksi, jos joutuisin tunnilla vastaamaan ääneen – ettei vain menisi väärin.
Ulkomailla sai aina pelätä, että joku puhuu minulle jotain, kassatäti sanoo jotain vierasta vaihtorahasumman lisäksi jne. Enhän minä nyt tietenkään mitään uskaltaisi vastata takaisin enkä osaisi edes oikeita sanoja/sanajärjestystä = paniikki. Oma epävarmuuteni oli jotain aivan järjetöntä. Englanninkieli oli kuin mörkö, jota piti vältellä viimeiseen saakka. Vuosi sitten ajattelin, että jos laitan itseni tilanteeseen, jossa on jatkuvasti pakko puhua englantia, tulen sitä myös silloin oppimaan.
Onnekseni minun ei tarvinnut odottaa vuottakaan, että pääsisin tuosta möröstä eroon. Muutama kuukausi vaihtoinfon jälkeen lähdin mukaan koulun reissulle Viroon, jossa jouduin kahden viikon ajan puhumaan englantia muiden Euroopan kouluista tulleiden oppilaiden kanssa. Ja kuulkaas, kyllä se englanti sieltä suusta vain tulla tupsahti. Kaikki sanat, sanajärjestykset ja sanonnat vain syöksyivät ilmaan jostakin aivojen pölyisestä nurkasta. Ei sitä kieltä taidettu ihan turhaan opiskella 7 vuotta.
Kyseinen matka oli minulle todella merkittävä, sille sen avulla pääsin tästä englannin puhumisen pelosta eroon. Reissussa tapasin myös oppilaita Derbystä, ja pystyin jo etukäteen ottamaan hiukan selvää kaupungista. Tämä vahvisti vielä enemmän halua lähteä Englantiin. Reissukoosteemme voi käydä lukemassa täältä.
Koska vaihtokohde oli itselleni selvä jo niin nopeasti, aloitin lomakkeiden täyttämiset jo kesäkuussa. Alussa olin aivan pihalla kaikesta. En tiennyt käytännössä mistään mitään. Kymmenien vaihtokoordinaatille lähetettyjen sähköpostiviestien jälkeen kaikki alkoi kuitenkin vähitellen tuntua selkeämmältä. Onneksi opettajat olivat kärsivällisiä ja vastasivat tyhmiinkin kysymyksiin! Kun oli tekemässä jotain näin suurta, halusi olla tietoinen aivan kaikesta. Tiesin kuitenkin, että loppupeleissä joutuisin kuitenkin itse hoitamaan suurimman osan asioista.
Syksyllä lomakkeiden täyttö jatkui. Paperityötä tuntui olevan kyllästymiseen saakka, mutta pahalta se ei tuntunut, kun tiesi, mitä varten sitä teki. Apua oli kuitenkin aina koulussa saatavilla, kun sitä tarvitsi. Se helpotti omaa taakkaa huomattavasti. Loppupeleissä sitä sai aika nopeasti tuon itse hakuprosessin hoidettua, mutta loputtomasti hommaa tuntui olevan omien asioiden hoitamisessa: mite tekee omalle asunnolle, tulevan kevään kurssien hoitaminen etänä/ suorittaako osan kursseista jo syksyllä, vakuutukset, ja paljon muuta. Hommia riitti aina lähtöä edeltävään iltaan saakka – puhelinliittymäasiat olisi tietysti voinut hoitaa paljon aikaisemmin.
Töitä, suunnitelmallisuutta ja pitkää pinnaa se vaati, mutta oli se sen arvoista. Apua löytyi läheltä, ja aina kun sitä tarvitsi.
Monet ovat sanoneet minulle, että olin tosi rohkea, kun uskalsin lähteä vaihtoon. Ja tosiaan, yksin. Itse en ole missään vaiheessa pitänyt itseäni minään kovin ”rohkeana”. Vaihtoon lähtö on aina ollut ilmiselvää itselleni, ja olen pitänyt sitä eräänlaisena normaalina itsenäistymisriittinä. Syksyn aikana minulle selkeni, kuinka harvat itseasiassa lähtevät ulkomaille opiskelemaan. Olin kuvitellut, että sen tekisi oikeastaan jokainen. Se toisaalta sai minut vähän ajattelemaan, että kai tämä vaatii jonkin verran rohkeutta.
Voin rehellisesti sanoa, että elän tällä hetkellä täysillä unelmaani, ja se tuntuu ihan todella hienolta! Yritän päivittäin muistuttaa itseäni, että nyt tosiaan olen täällä, minne olen aina halunnut. Flow-tilassa on ihan kiva elää, mutta vielä arvokkaampaa siitä tekee sen tiedostaminen. ”Sit kun” – eläminen on jätetty pois päivärutiineista, ja yritän elää enemmän hetkessä.
Haluan vielä sanoa teille, jotka suunnittelette vaihtoa tai epäröitte sen suhteen – ja tietysti kaikille muillekin-, kannattaa ehdottomasti hakea! En keksi yhtäkään syytä, miksei kannattaisi, mutta loputtomasti hyviä perusteluita lähtemiselle. Hakuprosessi on niin pientä verrattuna siihen, paljonko tämmöisestä kokemuksesta voi saada irti. Tulevaisuuden työnantajatkaan eivät varmasti katso pahalla silmällä kansainvälistä kokemusta ja hyvää kielitaitoa. :)
Kuvat Pinterestistä