Vanhoja professoreita, auditoriot täynnä satoja opiskelijoita, hirveesti kurssitöitä, tuskanhiki… keksisinkö vielä muuta. Tällaisia mielikuvia minulla oli ennen vaihtoon lähtöä. Stereotypisiä? Kyllä. Tv-ohjelmien pohjalta luotuja? Kyllä. Todellisuutta? Ei. Tai ei ainakaan omien kokemusten pohjalta Derbyn yliopistossa. Oxfordissa voisi olla jo vähän eri meininki. 😀 Niin, ja kolmannen vuoden opiskelijoilla. Olen siis päässyt loppujen lopuksi aika helpolla.
Kun kolmisen kuukautta sitten opiskelu täällä alkoi, olin yllättynyt, kuinka paljon se muistutti opiskelua Suomessa ja VAMKissa. Ryhmät ovat ihan perinteisen kokoisia, opettajat jopa muistavat oppilaiden nimet, opetus ei ole mitaan liirumlaarumia, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos – tyylistä professorointia, vaan ihan ymmärrettävää, ja opiskelijat laitetaan usein keskustelemaan asioista ryhmissä jne. Omat odotukset eivät siis lainkaan vastanneet todellisuutta. Hyvä niin!
Yliopisto-opiskelusta itselläni ei ole aikaisempaa kokemusta, mutta eiköhän se samanlaista ole joka puolella maailmassa: tutkimustyötä, tutkimustyötä, kyseenalaistamista ja kyseenalaistamista. Jos täällä jokin on vahvistunut, niin oma käsitys siitä, että ammattikorkeakoulu sopii itselleni vallan mainiosti! 😀 Käytännönläheisyys toimii. Hatunnosto niille, jotka jaksavat ahertaa tutkimustyön parissa seitsemän vuotta.
Olen aina vähän sisäisesti nauranut yliopistoelämää käsittelevien tv-ohjelmien hauskoille yhteisöille ja harrastustoiminnalle, tiedätte varmaan. Täälläkin on aivan samantyylisiä ryhmiä, jotka kokoontuvat tietyin väliajoin ja suunnittelevat jotain kivaa toimintaa. Dumbledoren armeija taitaa olla kaikista huikein! 😀 Sitten löytyy kakkukerho, elokuvakerho, Glee-kerho, Anime-kerho jne. Urheilutoimintaa löytyy myös laidasta laitaan.
Pakko sanoa, että onhan se nyt aivan huikea ajatus, että kaikki Harry Potter – fanit kokoontuvat silloin tällöin keskustelemaan kuka kuuluu Rohkelikkoon ja Puuskupuhiin tai mitä ikinä siellä tapahtuukaan! 😀 Näillä ryhmillä ja virkistystoiminnalla on kuitenkin hyvin tärkeä tehtävä: tukea opiskelijoiden hyvinvointia. Tällaista toimintaa pitäisi saada lisää Suomeen, erityisesti ammattikorkeakouluihin.
(Kuvat otettu kuukausi sitten olleesta Varsity-tapahtumasta, jossa kamppailtiin koulujen välisestä mestaruudesta urheilulajeissa).
Jos täällä jotakin on oppinut arvostamaan, niin suomalaista koulutusjärjestelmää. Suomalaisen koulutuksen kovaluokkaisuus kyllä tunnetaan täällä ja ilmaista opetusta ihannoidaan. En varmaan koskaan ole tuntenut näin suurta ylpeyttä olla suomalainen. 😀 Lisäksi suomenkieli on kaikille niin eksoottista, että se saisi jo itsessään olla ylpeydenaihe. Täällä myös kummastellaan sitä, että suuri osa suomalaisista osaa puhua suomen lisäksi 1-3 kieltä. Oikeastaan kukaan syntyperäinen englantilainen ei puhu englannin lisäksi muuta kieltä.
Kouluruokala ja opiskelijahintainen lounas ovat myös ehkä yksi hienoimpia keksintöjä! Täällä kouluruokalalla ei ole ihan samanlaista merkitystä kuin Suomessa. Sen sijaan rakennuksesta löytyy ihan normaali ravintola, josta voi ostaa hampurilais- ja pasta-aterioiden lisäksi kaljaa ja drinkkejä. 😀 On tämä erikoinen ilmiö kyllä aiheuttanut kummastusta ja vielä enemmän se, että siellä tosiaan käy opiskelijoita lasillisilla kesken päivän. Suomalainen alkoholikulttuuri ei onneksi ole ihan vielä tässä pisteessä.
Keskustellessani täällä ihmisten kanssa opinnoistani, melkein joka kerta ihmiset luulevat minun valmistuvan sosiaalityöntekijäksi. Täällä nähtävästi sosiaalialan opinnot valmistavat pelkästään siihen ammattiin, ja esimerkiksi nuorisotyöntekijän ammattiin tarvitaan oma koulutus. Suomessa sosionomin koulutuksella saa pätevyyden työskennellä kaikkien ikäryhmien kanssa sekä erilaisten ongelmien (mm. alkoholi ja päihteet) parissa + lastentarhan opettajan pätevyys on myös mahdollista saada. Näissä on todella paljon eroja eri maiden välillä. Olenkin siis saanut useaan otteeseen korjailla, että ei, ei minusta välttämättä tule sosiaalityöntekijää. Se on vain yksi monista vaihtoehdoista.
Vaikka tämä opiskelu on välillä ollut yhtä tuskaa, on tämä samalla ollut aivan todella siistiä! Johtuu varmasti vain ajattelutapani outoudesta, mutta onhan se nyt ihan todella siistiä saada kokemus opiskelusta ulkomailla, tuskailla esseiden kanssa, kun edes kysymystä ei ymmärrä johtuen yhdestä sanamuodosta, ja ylipäätänsä käydä koulua vieraalla kielellä. On se helppoa hehkuttaa, kun tietää, ettei tällaisten kanssa tarvitse vuottakaan painia. 😀
Koulu on tässä vaiheessa jo loppunut, mutta esseet ja tentti vielä hiostavat. Sen voin kuitenkin jo sanoa, ettei mikään koulujuttu tule olemaan tämän jälkeen enää läheskään vaikeaa!
Ps. Työsuhde-etuihin lukeutuu yleensä oma parkkipaikka tai kopiokoneen käyttöoikeus, meillä töissä taas erilaiset hoidot! Oma naama kiittää tämän päiväisestä kasvohoidosta! (Ei tämä oikeasti siis ole mikään etu, oli vain pakko hehkuttaa 😀 )
