Olen muutamaan otteeseen maininnut suorittavani vaihtoni aikana myös työharjoittelun. En ole siitä sen tarkemmin kuitenkaan puhunut, joten nyt kun sitä on vielä muutama viikko jäljellä, voisin hieman avata, mikä tämä Rathbone on ja mitä minä siellä oikein teen.

Elikkäs, Rathbone on vähän ammattikoulun kaltainen 16-18 vuotiaille nuorille tarkoitettu koulu. Oppilaat voivat opiskella viestintää, maalausta, sosiaali- ja terveysalaa, matikkaa ja englantia, parturikampaajaksi, kauneydenhoitoalaa sekä liiketaloutta. Tämä paikka eroaa kuitenkin ”tavallisesta” koulusta siten, että nuoret saavat enemmän henkilökohtaista tukea ja ryhmät ovat pienempiä (keskimäärin max 10 henkeä/oppitunti).

Rathboneen hakeutuneilla oppilailla on usein joitakin sellaisia ongelmia, jotka ovat estäneet opiskelun ”normaalissa” koulussa. Syy voi olla esimerkiksi oppimisvaikeudet, kuten lukihäiriö, mielenterveysongelmat, äitiys, perheongelmat tai jokin muu ongelma omassa elämässä. Ongelmat nuoren elämässä ovat usein johtaneet runsaisiin poissaoloihin koulussa, ne ovat johtaneet seurauksiin ja nuoren elämä on ajautunut niin sanotusti radalta. Rathbonessa nämä asiat tiedostetaan, niihin ollaan varauduttu ja jokaista nuorta pyritään tukemaan parhaalla mahdollisella tavalla. Kaikilla nuorilla ei kuitenkaan ole mitään erityisiä ongelmia. Osa haluaa tulla Rathboneen vain esimerkiksi pienempien ryhmien tai henkilökohtaisemman opetuksen takia.

Mikä minun roolini sitten siellä on? Päiväni koostuvat suurimmaksi osaksi oppitunneilla mukana olemisesta – lähinnä apuopettajan roolissa ja opettajan tukena. Nuoriin tutustuminen on ollut päätehtäväni alusta alkaen, ja parhaiten se on onnistunut olemalla heidän kanssaan. Rathbonessa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden roolit ja työskentelytavat ovat tulleet myös hyvin tutuiksi. Olen ollut mukana, kun he ovat perehdyttäneet uusia oppilaita kouluun, käyneet keskusteluja nuorten kanssa jne. Ryhmänohjausta on myös kuulunut sisältöön. Niin ja autoinhan nuoria yksi päivä tekemään aamiaista. 😀 Kaikenlaista on siis tullut puuhattu!

Koen, että Rathbossa yksi hienoimmista asioista on nuorten suvaitsevaisuus. Oma näkemykseni nuorista on aina ollut kärjistetysti sellainen, että jos poikkeaa massasta, saa helposti leiman. Kurjaa, mutta pitää valitettavan usein paikkansa. Työharjotteluni aikana olen törmännyt ties minkälaiseen käytökseen nuorien välillä, mutta koskaan he eivät ole pilkanneet tai kiusanneet toisiaan kulttuurin, uskonnon, seksuaalisen suuntautumisen tai poikkeavan käytöksen takia. Hatunnosto!

Monta viikkoa on jo takanapäin, ja kyllä sitä saa ihmetellä, miten nopeasti näihin nuoriin on kiintynyt. Monia on elämä kolhinut ja jotkut tuntuvat elävän jatkuvan epäonnen vallassa. Omat asiat ovat saaneet aivan uudenlaisen perspektiivin, kun väkisinkin on lähtenyt vertailemaan.

Kaikinpuolin on ollut hirmu kivaa työskennellä Rathbonessa. Viimeisiä viedään ja harkkatunnit lähenevät loppuaan. Kesäloma kutsuu kohta!!