Onnea on karjalanpiirakat
Päälle kahdessa kuukaudessa ehtii jo kaivata yhtä sun toista Suomesta. Uudesta kaupungista on mm. pitänyt yrittää löytää korvaavia tuotteita, jotta jääkaapin sisältö muistuttaisi edes jokseenkin vanhaa tuttua kaappia kotona. Joku toinen voisi ajatella tällaisen tilanteen uutena mahdollisuutena muuttaa ruokavaliota tai muuten vaan kokeilla jotain uutta. Itse olen kuitenkin niin tottunut tiettyihin tuotteisiin, että niitä on tilanteesta huolimatta pakko saada.
Kauppalistan ensimmäinen ja tärkein tuote on yleensä raejuusto. Kyllä sitä täällä myydään, mutten kutsuisi sitä ’rae’juustoksi. Koostumus on enemmänkin litkumaista, maku kitkerää ja tuotteeseen kuuluvat rakeet ovat ennemminkin yksittäisiä sattumia. Ikävä on kova. Tässä olisi siis yksi toive: Arla, voisitko laajentaa toimintaasi Englantiin, pliis.
Tällä hetkellä vallitseva smoothie-villitys ei ole myöskään mennyt minulta ohi. Blogit ja Instagram ovat täynnä erilaisia värikkäitä terveysjuomia, joita ruuanlaiton harrastajana tekisi mieli myös kokeilla. Tässä on vain pieni este: sauva- ja tehosekoittimen puuttuminen. Kyllähän ne sieltä kotoa löytyvät, mutta täällä en ole raaskinut käyttää rahojani useita kymppejä maksavaan laitteeseen, joka jäisi kuitenkin käyttämättä muutaman kuukauden päästä. Tiedän, oma on valintani, mutta silti tekee mieli vähän valittaa.
Karjalanpiirakat. Voi sitä onnea ja iloa, kun perjantaina sain tuliaisena aitoja suomalaisia karjalanpiirakoita. Piirakat hetkeksi mikroon lämpiämään ja paksu munavoikerros päälle. Ei kestänyt kovin montaa haukkausta nuo palat. Paketti hapankorppuja jäi onneksi vielä kaappiin lohduttamaan, kun piirakat hävisivät seuraavaan päivään mennessä.
Oman otsikkonsa vaatisi oma asunto. Yksin asumisen arvostus on noussut aivan omaan luokkaansa, kun täällä asuu viiden muun ihmisen kanssa. Tietyt asiat on saanut täysin unohtaa, kuten suihkuun meno silloin, kun haluaa. Se ainut suihku voi hyvällä todennäköisyydellä olla varattu juuri sillä hetkellä. Laulamistakaan ei täällä varmasti kovin paljon arvosteta, kun seinät ovat kuin paperia. Samaan kategoriaan kuuluu metelöinti. Ei se vaan ole kivaa, kun olet väsyneenä mennyt ajoissa nukkumaan, ja kämppiksesi leikkivät keskiyöllä kovaäänisesti sokkoleikkiä (?!) aivan ovesi takana.
Muita kaipuunkohteita on sitten tietysti mummon spagetti ja jauhelihakastike, lasagnette (huom Suomi-ihmiset! Knorrin lasagnette-paketteja saa mieluusti lähettää 🙂 ), punnitse- ja säästä sekä salkkarit (vieroitusoireet ovat lakanneet, mutta Ismoa on silti vähän ikävä).
Monia itselle tärkeitä asioita tuli mainittua, mutta jos olen tähän saakka pärjännyt ilman, enköhän minä selviä loppuajankin. Olenhan kuitenkin löytänyt täältä pakastemarjoja, Oivariinilta maistuvaa voita ja tummaa ryvitaa, joten asiat ovat loppupeleissä ihan hyvin.
