Maanantaina sain nauttia ison annoksen paikallista kulttuuria. Nimittäin tämä tyttö laittoi jakun päälle, punaa huuliin ja suuntasi teatteriin.

Esitys oli ihan ok. Ei paras näkemäni, mutta käydä kannatti. Varsinkin, kun lippu oli ilmainen.

Kyllä, olen nähtävästi päässyt oikeisiin piireihin.

Hyvin pysyin juonessa mukana, mitä nyt välillä putosi kärryiltä joko näyttelijöiden liian hiljaisen äänen, vahvan brittiaksentin tai vieressä istuvan liian kovaa höröttävän miehen takia.

Osa vitseistä meni myös aivan ohi. Tässä taidan kuitenkin syyttää suomalaista kouluturjärjestelmää, kun meille ei ole opetettu useampaa synonyymiä sanalle lasinnalunen. Vitsin ymmärtämisen kannalta tämä olisi nähtävästi ollut tärkeää.

Sitten vielä ne irkkuvitsit. Osui ja upposi. Siis vieressä istuvalle höröttävälle miehelle. Minuun ei niinkään, mutta nauroin silti mukana.