Taas on Englantia valloitettu vähän lisää. Eilen kaksi bussillista vaihtareita lähti katsastamaan tätä esihistoriallista kaupunkia, joka tunnetaan nimellä York – tai viikinkien nimeämänä Jorvikkina. York juontaa juurensa pitkälle historiaan. Kymmeniä vuosia sitten se on ollut rautatieliikenteen keskus, ja vuosisatoja sitten viikinkien hallitsema. Näihin liittyen kaupungista löytyy museoita, jotka kertovat tarkempia yksityiskohtia historiallisista tapahtumista ja käännekohdista. Meiltä nämä jäivät väliin kalliin hinnan takia – toisaalta, ei kyllä harmittanut. Itse suosin mieluummin ympäriinsä kävelemistä ja ihmettelemistä, jotta kaupunki tulee tutuksi.

Derbyyn ja Nottinghamiin verrattuna York on moninkertaisesti historiallisempi. Suuri osa kaduista ja rakennuksista ovat hyvin vanhoja, ja välillä tuntui, kuin olisi elänyt 1800-luvun maailmassa. Oli todella erikoista kävellä vanhaa mukulakivitietä vanhojen rakennusten keskellä, ja yhtäkkiä edessä pilkotti H&M:n ja Zaran kyltit. Muuten en olisi varmaan kauppoja edes huomannut, sillä ne hukkuivat täydellisesti historiallisten rakennusten syvyyteen.

Mikäli olet suunnittelemassa reissua Yorkiin, suosittelen ehdottomasti poikkeamaan Bill’s-nimisessä ravintolassa! Laatutaso on aivan huippua eikä hinta miestä kaada. Omaan annokseeni kuului marinoituja kanavartaita couscousin, tzatzikin ja pitaleivän kanssa, ja hinta oli noin 13€.

Englantilaiseen kulttuuriin kuuluu perinteisesti iltapäivätee ja skonssit. Meidänkin oli niitä eilen saatava. Yritimme epätoivoisesti löytää kahvilaa, josta saisimme näitä legendaarisia välipalaleipiä. Yhtäkkiä eteemme osui kuin tilauksesta seuraavanlainen kyltti:

”Se, mitä tällä hetkellä todella tarvitset, on puoliksi kelvollinen skonssi hyydytetyllä kermalla ja hillolla”. Kyltti ei olisi voinut olla enemmän oikeassa.

Monelle skonssit ovat melko vieras asia, mutta minun elämääni ne ovat kuuluneet jo usean vuoden ajan. Useasti ruoanhimon tullen olen kaivanut reseptikirjan kaapista, ja valmistanut näitä leipäsiä ohjeella, joka ei ole vielä koskaan tuottanut pettämystä. Mielenkiinnolla halusin siis testata, miltä nämä ”oikeat” skonssit sitten oikeasti maistuvatkaan.

Loppuarviona nostin molemmat peukut ylös kyynerpäitä myöten. H-E-R-K-U-L-L-I-S-T-A! Hillo ja tuorejuusto/kerma (en ole varma kumpaa se oli :D) kruunasivat koko setin ja makuelämys oli taivaallinen.

Kahvilan vierestä avautui näkymä myös yhteen Pohjois-Euroopan isoimpaan katedraaliin, York Minsteriin. Oli ihan komean näköinen kirkko.

Ja sitten vielä tämmöinen kuva. Katso nyt, kuinka suloinen kauppa! Melkein kuulin sen kutsuvan minut sisään.

Tykkäsin Yorkista kyllä todella paljon. En voi sanoin kuvailla, kuinka ihanalta tuntuikaan kävellä tällaisessa historiallisessa kaupungissa, jonka kadut täyttyvät mukulakivistä ja kapeista kujista, jonka kaikki rakennukset ovat erinäköisiä ja epäsymmetrisiä, ja vuoron perään vastaan tulee ihanan näköisiä kahviloita, jonne haluaisi vain mennä istuskelemaan Earl Greyn ääreen ja katsella kaduilla vallitsevaa vilinää. Olen niin onnekas!