Maailmalla

28.1.2015 jessica7

Suomalainen illallinen

Ennen kuin menen asiaan, pohjustan tätä aihetta, jos joltakulta se on mennyt ohi. Elikkä päätimme pari viikkoa sitten tällä meidän kaveriporukalla, että pareittain jokaisen maan edustajat kokkaavat koko porukalle jotain omalle kotimaalleen perinteistä ruokaa. Viime viikonloppuna ranskalaiset loihtivat meille maistuvan illallisen, ja nyt sunnuntaina oli meidän suomalaisten vuoro.

Minulta ja Hilkalta ei kovin kauaa mennyt menyyn loihtimiseen. Ensimmäisenä mieleen tuli, tottakai, peruna. Mikä olisikaan suomalaisempaa, kuin tuo vuosisatojen ajan viljelty juures, joka on ruokkinut niin raavaat miehet kuin pienet lapsetkin. Mitä me sitten tarjoaisimme noiden pottujen kanssa, mietimme. No, lihaa. Tottakai! Siitähän saa väsättyä vaikka ja mitä. Perinteistä lihapataa emme kuitenkaan lähteneet valmistamaan, vaan päätimme tehdä lihapullia. Näin se meny valmistui – about 5 minuutissa. Karjalanpiirakkojen valmistus kävi myös mielessä, mutta ottaen huomioon taitotasot (huom. minun taitotasot) ja niiden valmistamiseen tarvittava aika, päätimme jättää ne suosiolla pois.

Kauppareissun jälkeen aloitimme ruoan valmistamisen. Pöydällä koreili hienosti kaksi 2kg perunapussia, 1,5kg jauhelihaa ja salaattivärkit. Työnjako tapahtui aika reilusti: Hilkka hoiti perunamuusin, minä lihapullat. Olimme kuin Lotat konsanaan työnteossa.

Vieraat oli kutsuttu kuudeksi syömään, ja eihän se ruoka tosiaan suunnitelmasta huolimatta vielä silloin ollut valmis. Onneksi olimme lisänneet alkuruoan menyyseen: ruissipsit ja tuorejuusto. Ja kuulkaas, ihan varta vasten Suomesta saakka oli nämä napit raahattu tällaisten tilanteiden varalta.

Kyllä se ruokakin siinä sitten vähitellen valmistui. Lopputuloksena oli 2,5kg muusia, varmaan 50 lihapullaa (joita ei jäänyt muuten yhtään!) ja kurkku-tomaattisalaatti.

Voisin jopa sanoa, että tarjosimme hyvin aitoa ja rehellistä suomalaista ruokaa. Ei mitään turhaa hifistelyä, vaan perinteistä kotiruokaa, joka pitää nälän loitolla.

Ruoan jälkeen ilmeet olivat sen mukaiset, että ruoka oli maistuvaa ja vatsat oli täynnä. Siinä paras kiitos kokeille.

Eihän se meny täydellinen olisi ilman jälkiruokaa.

Fazerin Sininen ja Sirkus Aakkoset pääsivät tiukkojen tuomareiden testattaviksi, ja molemmista kyllä tykättiin. Ja kyllä, muistimme mainita, että punaiset aakkoset ovat parhaimpia!

Tähän tyyliin se sunnuntai sitten kului. 9 henkeä saatiin ruokittua eikä kukaan jäänyt nälkäiseksi. Selvittiin siis, jes! Ensi viikolla on sitten amerikkalaisten vuoro.

Suhteet Ruoka ja juoma Ystävät ja perhe

25.1.2015 jessica7

Päivä Nottinghamissa

Tiedät varmaan tarinan Robin Hoodista: miehestä, joka eleli Sherwoodin metsissä, ja joka varasti rikkailta ja antoi köyhille. Monille tämä tarina on varmasti tullut tunnetuksi Disneyn animaatioelokuvan myötä. Tiesitkös, että tapasin eilen Robinin? Kyllä. Eilen tapasin tuon maailmankuulun jousimiehen Nottinghamin kaupungissa, joka on noin puolen tunnin ajomatkan päässä täältä Derbystä. Kuulumisia emme päässeet vaihtamaan, mutta yhteiseen valokuvaan kuitenkin päädyttiin. Oli hienoa tavata tuo mies.

Ensivaikutelma kaupungista oli melko samanlainen, kuin Derbystä: kaupungista huokuu perinteinen englantilainen kulttuuri, johon yhdistyy sekä modernit kaupat ja rakennukset, että historialliset tapahtumat vuosien takaa. Positiivista kyseisessä kaupungissa on se, että sieltä löytyy jokaiselle jotakin: kulttuuria ja taidetta, historiaa, ravintoloita ja kahviloita, sekä shoppailusta kiinnostuneille hyvä valikoima kauppoja. Myös Nottinghamin yöelämää on useaan otteeseen kehuttu.

Alla olevassa kuvassa on Englannin vanhin rakennus. Se rakennettiin vuonna 1189, jolloin se toimi eräänlaisena matkustajakotina. Nykyään sen tiloissa on paikallinen pubi.

Kyseisen rakennuksen sisätiloja on hyödynnetty myös toisenlaiseen toimintaan, ja pubin ohella se toimii myös museona. Huoneet olivat todella tilavia, kun taas käytävät hyvin kapeita ja ahtaita. Huoneet oli myös sisustettu eri teemoin: makuuhuone, apteekki, verstas, leikkihuone jne. On aina mielenkiintoista nähdä, miten ennen vanhaan on eletty, kun itse on kuitenkin syntynyt niin modernilla aikakaudella.

Loppuunhan pitää aina säästää ne parhaat palat. Tässä se tulee. Oletko valmis?

Menimme Nottinghamissa illalliselle Peachy Keens-nimiseen ruokapaikkaan, jossa tarjottiin kymmenittäin erilaisia ruokia ympäri maailman. Ja parastahan tässä oli, että kyseinen ravintola oli buffetti. Kyllä! ”Syö niin paljon, kuin haluat”. Eikä siinä vielä kaikki. Ruoan lisäksi tarjolla oli jälkiruoka-buffetti!! Kuten Carrie totetaa sinkkuelämän ensimmäisessä elokuvassa, ”I have died and gone to the real-estate heaven”, minä totesin jälkiruokalautanen naaman edessä, ”I have visited heaven now”.

Vaikka olenkin todellinen ruoan arvostaja, harvemmin tekisi mieli hyppiä ilosta, kun sitä näkee. Eilen tällainen tilanne kuitenkin meinasi tapahtua. Ruokavalikoimaa niin pitkälle, kuin silmä kantaa. Sushia, salaatteja, italialaista, kiinalaista, pastaa, riisiä, pitsaa, kanaa, lihaa ja paljon muuta. Ja lisäksi se jälkiruokabuffet: brownieita, juustokakkua, crème brûléeta, suklaakakkua, erilaisia mangokakkuja, leivoksia, jäätelöä, karkkia… Apua!

Eniten ihmetystä aiheutti se, kuinka paljon näihin jälkiruokiin oli panostettu. Koristelut oli viimeisen päälle, kuten myös asettelut. Jokaisen palan/annoksen ulkoasuun oli kiinnitetty paljon huomiota, ja koot oli tarkasti määritelty. Normaalisti buffeteissa on tottunut siihen (huom: Suomessa), että ruoat on tehty vähän sinne päin ja pääasiana on, että esillä on mahdollisimman paljon tuotteita. Massatuotannon periaatteella mentiin täälläkin buffetissa, mutta lopputulos oli jotain aivan muuta.

Kulttuuri Matkat