Photo diary
Jokin aika sitten, kuten Columbus aikoinaan, lähdin seilaamaan kohti tuntematonta. Reissukaverina ei kuitenkaan ollut venettä, vaan vanhat kunnon lenkkarit. iPhone taskussa ja napit korvissa lähdin tutun alueen ulkopuolelle katsastamaan uusia maisemia.
Päämäärää en ollut lyönyt lukkoon, vaan päätin kävellä niin pitkälle, kunnes jalat alkaisivat boikotoimaan tai mahan murina kantautumaan ohikulkijoiden korviin.
Jonkin aikaa käveltyäni saavuin isolle ruohokenttäalueelle, jonka ylitettyäni edessäni avautui idyllinen englantilainen asuinalue. En voinut uskoa, että vain omakotitaloalue ja ruohokenttä olivat olleet minun ja tuon kauniin alueen välissä.
Olin löytänyt paikan, jonne voisin tarpeen tullen paeta maailman menoa.
Silloin päätin, että palaan tänne uudestaan viimeistään silloin, kun puut kukkivat, ruoho vihertää ja linnut laulaa. Tämä alue olisi kuvaamisen arvoinen paikka. Tänään sitten päätin harmaista pilvistä huolimatta lähteä kameran kanssa pienelle luontoretkelle.
Matkalla pongasin sorsia ruokkivan mummelin, ainakin 50 koiraa, 6 oravaa ja yhden kivan kissan. Ilma oli raikas ja joka puolella tuoksui aivan uskomattoman hyvältä! Tekee mielelle kyllä todella hyvää käydä välillä luonnon helmassa virkistäytymässä. Ja vielä kun muistaa ottaa ne napit pois korvista, sammuttaa musiikin ja kuunnella luonnon omia ääniä.
