Minusta tuli tänään virallisesti aikuinen.

Kyllä. Tänään 12.5.2015 noin klo 20:45 paikallista aikaa se tapahtui.

Nähtävästi nyt olen henkisesti sekä fyysisesti kykenevä keskustelemaan politiikasta, selkävaivoista, päälle vyöryvistä työtaakoista, ECCOn kengistä, MeNaisten otsikoista sekä auton katsastuksesta. Aiheiden ei pitäisi enää hirvittää.

Miten tämä sitten selvisi minulle?

No kaikkihan lähti leipomisesta. Spontaanisti lähdin tukka hulmuten ja naama hymyssä kauppaan ostamaan aineksia keksejä ja skonsseja varten.

Palasin kotiin ja aloin leipoa. Napsin taikinaa sieltä sun täältä. Raakaa keksitaikinaa taisi mennä suuhun ainakin yhden keksin verran – niin hyvää se oli.

Kun kullanruskeat palaset sitten aikanaan otin uunista ulos ja pääsin maistamaan, meinasi paha olo iskeä. Yhden keksin jälkeen? Mitä!

Kyllähän niitä ennen olisi ihan kevyesti pellilisen pystynyt vetämään (onneksi en koskaan kuitenkaan kokeillut). Hyvä kun yhden pystyin nyt syömään.

Kurja juttu tämä aikuisuus. Herkkukiintiö täyttyy aikaisemmin, kuin silloin nuorena. En osannut varautua tähän.

Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan. Yksi skonssi ja yksi keksi vatsassa. Enempään en pysty. Liian hapokasta makeaa.