Palkintojenjakoa ja läksiäisiä

Long time no hear.

Täällä on aherrettu viime päivät tukka hulmuten, silmät kierossa ja tulpat korvissa. Yläkerran lukuvuoden päättymis-bileet eivät ole yhtään helpottaneet omaa opiskelua eikä jatkuva näytön tuijottelu aka esseen kirjoittaminen oikein enää innostaisi.

Yliopistoelämää. Sitä tämä on.

Onneksi tähän elämään on myös vähän muutakin sisältöä kuulunut kuin pelkästään koulua.

Volleyball England Awards 2015. Voitettiin pohjoisen alueen mestaruus, joten päästiin viime viikonloppuna sellaiseen hienoon palkintojenjako gaalaan. Kolmen ruokalajin illallinen, kultamitali, hotelliaamupala ja -lakanat olivat ihan jees virkistys!

Kesä. Oman määritelmän mukaan täällä on jo kesä. Paikallisista en tiedä, mutta omalla kohdalla kesä on sitten, kun takkia ei enää tarvitse ja pitkillä housuilla tulee kuuma. Kirsikkapuut kukkii, joka puolella on vihreää ja aurinko paistaa. Tykkään!

Tentti. Fiilis oli vähän sama, kuin yo-kirjoituksissa, paitsi surkeampi: liikuntasali täynnä opiskelijoita, liian virallisen näköisiä papereita, opettajat tarkkailivat haukan katseella jokaista, vessaan mentiin opettajan johdolla ja vesipullo piti asettaa lattialle. Kaikki tämä hirvitys eikä edes eväitä ollut piristämässä. Kaksi tuntia piinaavaa kirjoittamista aiheesta ’kriminologia’ ja sitten se oli ohi! Voi sitä vapauden ja onnistumisen tunnetta.

Jengi. Meidän vakkariporukka on alkanut viikko viikolta pienenemään, kun porukkaa on lähtenyt kotia. Haikeaa ja surullistahan se on, mutta näin se elämä menee. Läksiäisiä ollaan menty joka viikko viettämään meidän vakiopaikkaan. Tuntuu ihan hassulta, että omaan elämään tuli yhtäkkiä hirveästi uusia ihmisiä, hyviä tyyppejä, joiden kanssa on jakanut yhtä elämänsä merkittävintä aikaa. Yhtäkkiä he eivät enää olekaan lähettyvillä, vaan edessä on pelkkä tyhjä tuoli, jossa joskus istui joku itsellä tärkeä henkilö.

Ei tässä voi muuta todeta, kuin että pelottavan nopeasti tämä aika täällä mennyt…!