Pari sanaa kuluneelta viikolta

Kiirettä on pitänyt. Viikon ravauslistaan on sisältynyt kaupunki, koti, ruokakauppa ja yliopisto. Näitä välejä on rampattu sen verran paljon, että jopa minä voin sanoa viikonlopun tulevan tarpeeseen.

Tänään huomasin, että jossain vaiheessa, aivan yhtäkkiä, kevät on todellakin saapunut. Hanskat saivat kauppareissulla jäädä repun pohjalle, ja kaulaliinakin tuntui jo liian kuumalta. Mahtavaa!

Nähtävästi alan olla jo 100% tottunut brittiaksenttiin, sillä englantilaisten sanoma ’really’ (lue: ’reelee’) ei enää kolahda korvaan samalla tavalla kuin ennen.

Olen koukuttanut itseni viime viikkojen aikana valkosipulipatonkiin/-leipään.

Tänään olisi tarkoitus juhlia Hannahin 20-vuotis synttäreitä. Otimme eilen varaslähdön juhlintaan kasvattamalla hiukan mahalaukkua.

Leipuri Jessica kaivoi taas kulhot ja vatkaimet esiin, ja loihti maapähkinävoi keksejä synttärisankarin toivomuksesta.

Itselläni on niinkin harvinainen ominaisuus, kuin maapähkinävoi-inho. Keksit vielä menee, mutta raakana se saa melkein naaman irvistämään. Tämä tuote kuuluu varmastikin samaan kategoriaan mämmin kanssa: siitä joko tykkää tai ei. Ei minua kuitenkaan haittaa kuulua vähemmistöön. Voin sitten kompensoida sitä sillä, että tykkään maksamakkarasta. Ja mämmistä.