Viimeinen päivä

Kalenteri näyttää päivämäärää 17.6., mikä siis tarkoittaa, että tänään pitäisi laittaa pillit pussiin, syödä jääkaappi mahdollisimman tyhjäksi ja valmistautua henkisesti huomista varten. Aamukammassa on nimittäin enää yksi piikki jäljellä, ja huomenna olisi aika lähteä kotiin.

Kyllähän se tuntuu ihan käsittämättömältä ajatukselta, että tästä pitäisi nyt yhtäkkiä kotiin lähteä. Olen ollut lomalla jo niin pitkään, että tunnen asuvani täällä ihan pysyvästi. Opiskelusta ja työharjoittelusta on jo niin paljon aikaa, etten ainakaan vaihto-opiskelijaksi itseäni enää tunne. Myönnettäköön, että tällainen olotila paikallisuudesta tuntuu ihan kivalta. 😉

Tuntuu ihan hassulta hyvästellä kaikki kaverit ja joukkue, kun täysin ei ole vielä sisäistänyt, että tässä viedään viimeisiä tunteja.  Eilen beach volley-pelien jälkeen tyypit jo kyselivätkin, koska meinaan tulla takaisin.

Niin, koskahan? En tiedä.

Surullista tällaisissa tilanteissa on se, että on tavannut aivan mahtavia tyyppejä, joita ei välttämättä näe enää koskaan. Toisaalta näinhän se elämässä välillä menee.

Onneksi nykyään on olemassa tämä moderni teknologia, joka mahdollistaa yhteydenpidon vaikka Afrikkaan asti.

Nyt aion kuitenkin hoitaa loput pakkaamiset, käydä eväsostoksilla ja imeä viimeisetkin rippeet Englannista itseeni.

Niin, ja nauttia lämpimästä säästä, joka minua ei kuulemma Suomessa odota.