Maailman toisella puolen. -

25.7.2017 merihe

SUOMILOMA.

Kaksi kuukautta, mitä kaikkea siihen mahtui?

…kotia tulemista ja yksi laumasta oli poissa. RIP Unna <3. Tosin yksi oli lisää, Elsa

…jetlagia

…miljoonittain pusuja ja haleja mun omalle babylle, Neelalle ja vähän muillekin koirille

…perhettä, sukulaisia ja ystäviä/kavereita (viimeisiä olisin toivonut vähän enemmän)

…saunomista

…savulohta, ruisleipää ja mitähän muuta heti ensimmäisenä päivänä

…heräämistä kahden saksanpaimenkoiran ja kahden heelerin hyppiessä päällä

…turkinpippurijäätelöä (niin hyvää!!!), ehkä vähän myös lakujäätelöä

…mökkeilyä viikko tolkulla

…muurinpohjalettuja

…sienimetsää, marjametsää ja kaikkea muuta metsää

…järvessä uimista (okei,pulahdin kerran, Juhannuksena. hiton kylymää!)

…uusia perunoita ja silliä

…litra tolkulla viiniä

…soutelua ja veneilyä

…upeita auringonlaskuja sekä niitä nousujakin

…uusia tuttavuuksia

…ikävää toisaalle

…reissu Ahvenanmaalle

…kieppejä keskellä Ullanlinnaa aamuyöstä kello viisi

…matkalaukkuelämää

…tuhansia kilometrejä autonpenkillä

…ikuisten hyvästien sanomista parhaalle ukille <3

Sellainen oli mun Suomiloma. Oli onnellisuutta, mutta oli myös sitä vastakohtaa. Kaikki opettaa tavallaan. Siellä oli hyvä olla hetki, mutta niin on nyt takaisin täälläkin.

Melkein nain vuosi jalkeen pain loysin ylla olevan postauksen luonnoksista. En oikein tieda syyta miksi en sitten ikina sita julkaisutkaan? Ehka olin vaan saamaton tai jotain, tai sitten en vain ollut valmis siihen. No, julkaisen sen nyt.

ps. olen pahoillani tekstista ilman aakkosia. Syy siihen on se, etta mun uusi macbook on aussi.

Suhteet Oma elämä Höpsöä Syvällistä

29.9.2016 merihe

VIISI KUUKAUTTA.

Joo, otsikkokin sen kertoo. Viisi kuukautta siihen meni, että kirjauduin sisään tänne blogiin ja klikkasin ”Lisää blogipostaus”. Mulla on vähän huono tapa siinä, että usein iltaisin alan miettimään mielessäni mitä tänne haluaisin kirjoittaa. Silloin olen kuitenkin liian laiska tai väsynyt ottamaan konetta enää esille. Toisaalta taas saatan kävellä pitkin kapungin katuja ja silloin olisi just se hyvä hetki saada niitä ajatuksia tänne. Ehkä ostan muistikirjan ja kävellessä tulleet ajatukset puhelen yksin puhelimenmuistiin ja kirjoitan ne myöhemmin puhtaaks. Ehkä.

Mutta ne viimeiset viisi kuukautta. Ne kuukaudet, jotka menivät toisaalta hullun nopeasti, mutta toisaalta taas tuntuu että huhtikuusta on ikuisuus. Paljon on tapahtunut. Ehkä suurin muutos tapahtui kesäkuun alussa, kun kaiken vatvomisen jälkeen ostin yhdensuunnan lentolipun Helsinkiin. Lähtöpäivän lähestyessä (ok, ostin liput vajaa kaksi viikkoa ennen lähtöä) ajatus Suomeen menemisestä alkoikin yhtäkkiä ahdistaa, enkä halunnutkaan enää lähteä pois Sydneystä. Liput olivat kuitenkin takataskussa ja olin luvannut äitille, että lapsesi on kohta kotona, ainakin hetkellisesti. Alkuun ajattelin olevani Suomessa kuukauden tai maksimissaan elokuun alkuun. Loppujen lopuksi olin kaksi, siitä myöhemmin lisää.

Viimeiset kuukaudet tai etenkin viikot ennen Suomeen lähtöä olivat jotenkin käänne kohta täällä olemisen ja viihtymisen suhteen. Enhän muuten olisi tullut takaisin, jos se paska fiilis mikä vallitsi pitkään koko syksyn (Suomen kevään) olisi vain jatkunut ja jatkunut. Fiksuin päätös oli muutto pois siitä ahdistavasta kimppakämpästä Bondilta. Sen muuton jälkeen jotenkin fiilis kohosi ihan toiselle levelille ja pystyi taas hengittämään.

Mutta nyt on hyvä, parempi. Vähän niinkuin uusi alku.

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Syvällistä