Tänään on ollut jotenkin ihan super hyvä fiilis heräämisestä saakka, pitkästä aikaa. Hyvä näin, koska aika monena aamuna on ollut sellainen fiilis, että tekis vaan mieli nukkua puolpäivää, niin moni asia on stressannut ja ahdistanut. Ehkä eilen kuulemillani hyvillä uutisilla oli vaikutusta tähän hyvään fiilikseen, tiedä sitä 🙂

Rakastan aikaisia, kiireettömiä aamuja. Olen tällä viikolla ollut aika onnekas ja herännyt joka aamu ennen yhdeksää. Olen paljon virkeämpi, jos en nuku älyttömän myöhään. Tänäänkin heräsin jo ennen seiskaa ja nousin reippaana tyttönä samointein ylös sängystä. Jos jään loikoilemaan pitkäksi aikaa sänkyyn, niin väsy tulee nopeasti takaisin. Eri asia on sitten se sängyssä loikoilu aamupalan jälkeen, siitä mä tykkään!

Tykkään muutenkin eniten tällaisista aamuista, jolloin herään meistä kämppiksistä ensimmäisenä (koska elämä viiden kämppiksen kanssa), saan tehdä aamupalan rauhassa ja chillata ilman, että kukaan häärää vieressä. Vaikka en ole mitenkään aamuäreä, tykkään silti olla puhumatta hetkeen aamusta ja olla omassa rauhassa. Etenkin, jos olen nälkäinen on parempi jättää juttelut aamupalan jälkeiseen aikaan. Aamupalan syönti omassa rauhassa on myös  erittäin jees silloin tällöin. Tänään olin ”onnekas”, seuraava ihminen tässä huushollissa heräsi vasta silloin, kun minä olin jo lähtövalmiina salille. 

Salillekin on mukavaa suunnata heti aamusta (etenkin näin viikonloppuisin), koska nykyyän aina kävelen sinne (ihana ylämäkikävely alkulämmittelyksi) ja ilma on paljon raikkaampaa aamuisin ja salillakin on silloin suht vähän ihmisiä. Tehokkaan tunnin kestäneen salitreenin jälkeen kävin nopskaan ostamassa pari leivontakulhoa paikallisesta halpahallista ja kaupasta lisää jauhoja. Tänään oli nimittäin vuorossa leivontapäivä, niin pitkään on tehnyt mieli leipoa sämpylöitä, että tänään oli pakko ottaa härkää kiinni sarvista. Leivoin porkkanasämpylöitä ja niistä tuli kyllä ihan sika hyviä. Just sellasen sopivan kosteita, mutta päältä semirapsakoita. Taidettiinkin Mian kanssa mussuttaa niitä ihan hyvä määrä tänään välipalaksi. Ois tehnyt mieli leipoa myös korvapuusteja, mutta voitteko kuvitella, että meillä ei ole uuniin peltiä. Sen seurauksena pullahaaveet siirtyivät hamaan tulevaisuuteen ja uunipelti ostoslistalle. 

En tiedä vaikuttaako tähän ruuanlaitto -ja leipomisvimmaan tämä koti-ikävä (vai miksi sitä nyt kutsuisi), mutta tällä viikolla on tullut tehtyä myös iso loota makaronilaatikkoa ja mussutettua Fazerin hapankorppuja. Onni on, että niitä saa ostettua ihan meidän lähimarketista ja kyllä, ne ovat made in Finland! Believe it or not! Ensi viikolla pitää varmaan tehdä täsmä isku Nordic Deliin, josko siellä olisi tällä kertaa myös ruisleipää. Viimeksi saaliini oli vain noita samaisia hapankorppuja ja eestiläisiä rahkapatukoita eli kohukeita. Herkkuja nekin. 

Nyt taidan syödä vähän lisää makaronilaatikkoa ja vaan chillata. Rento, mutta jeessi lauantai takana. Ensi lauantaina voisi ehkä vähän villiintyä ja poistua Bondilta tsekkailemaan Sydneyn yötä. Ehkä.