Jos tänne sattuu eksymään joku uusi lukija kavereiden ja perheen lisäksi, niin olisi ehkä syytä vähän kertoa muutama sananen itsestäni ja Australiaan muuton taustoista.

Olen haaveillut vuodesta (tai pidemmästä ajasta) Australiassa jo siitä lähtien, kun olin 18-vuotias. Silloin en ollut kuitenkaan tarpeeksi rohkea lähtemään yksin, eikä kukaan kaverini innostunut ajatuksesta. Unelma on kuitenkin elänyt siitä lähtien ja nyt 11 vuotta myöhemmin olen täällä, vihdoin! 

Viime vuoden elokuussa irtisanoin vuokra-asuntoni sekä samalla irtisanouduin vakituisesta työpaikastani. Viimeinen työpäivä koitti syyskuun puolessa välissä ja sen jälkeen oli viikko aikaa pakata rinkka lähtövalmiiksi. Syyskuun 24. päivä hyppäsin lentokoneeseen pelkkä menolippu kourassa kohteena Bangkok. Sen jälkeen reissasin viisi kuukautta ystäväni kanssa ympäri Kaakkois-Aasiaa. Yhtenä sateisena marraskuisena päivänä Kuala Lumpurissa  olessamme päätimme laittaa Australian working holiday-viisumi hakemukset viereille. Puolen tunnin päästä siitä sähköpostissani oli myönnetty viisumi. Lennot ostimme muutamaa päivää myöhemmin ja ajankohdaksi valitsimme helmikuun alun, sen jälkeen Australiaan muuttamisesta alkoi tulla totta. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan minun piti lentää Kaakkois-Aasiasta takaisin Suomeen tammikuun lopulla, mutta kuten tästäkin huomasi, aina elämä ei mene niinkuin suunnittelee. 

Oltiin semi tosissamme puhuttu Australiaan muutosta jo aiemmin viime keväänä, silloin kun päätimme tehdä tuon muutamien kuukausien mittaisen reppureissun. Tapasin kesän alussa silloisen poikaystäväni ja Australiaan muutto ei yhtäkkiä enää tuntunutkaan ajankohtaiselta vaikka siitä olinkin vuosia unelmoinut. Halusin reppureissun jälkeen kotiin katsomaan mihin suhteemme johtaisi. Kuitenkin muutamia viikkoja ennen tuota sateista marraskuista päivää päätimme erota poikaystäväni kanssa, joten Suomessa ei enää odottanutkaan se, minkä takia olin sinne takaisin menossa. Eron jälkeen Australia alkoi taas pyöriä mielessä päivä päivältä enemmän ja enemmän, joten loppujen lopuksi päätös muutosta oli helppo tehdä. Vaikkakin oli vähän outoa ajatella, että neljän kuukauden reissusta tulisi yhtäkkiä melkein puolentoista vuoden mittainen. Olin sanonut moikat perheelleni, koiralleni ja ystävävilleni siinä uskossa, että tammikuun jälkeen nähdään taas. No, nyt kävi näin ja onneksi nykyään on helppo pitää yhteyttä toiselle puolelle maapalloa kaikin eri keinoin (tosin koiraa on vaikea paijailla Skypen välityksellä). Mitä nyt tämä +9 tunnin aikaero Suomeen aiheuttaa välillä hieman päänvaivaa ja huvittuneisuutta.

Olen kuitenkin super iloinen siitä, että päätin tehdä tämän nyt, myöhemmin olisi saattanut harmittaa. Tämä oli oikeastaan myös viimeinen tilaisuuteni tehdä tällainen irtiotto, etenkin tänne päin maailmaa, koska täytän ne maagiset 30-vuotta loppuvuodesta ja working holiday-viisumin voi saada viimeisen kerran sinä vuonna, kun täyttää 31v. Nyt nautitaan ja eletään sitä unelmaa!