Kotia kohti, kirjoittanut…..

Heippa

Eilen vietettiin itsenäisyyspäivää, jotenka hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Aamun aloitin tänään Finlandia hymnin kuuntelulla….muuten tuo Suomen itsenäisyyspäivä ei täällä näkynyt eikä tuntunut!

Viimeksi, kun kirjoittelin, lupasin, että seuraava juttu tänne tulee nopeampaan kuin aikaisemmin. Niin siinä nyt sitten vain kävi taas, että aikaa vierähti viimeisestä kirjoituksesta. Viimeistä viikkoa siis täällä viedään. On tavallaan kovin haikea olo ja on osittain vaikea ymmärtää sitä, että kohta palailee jo kotiin. Toisaalta taas on ihana palata myös kotiinkin ja nähdä teidät kaikki tärkeät ihmiset. Siitä onkin jo taas aikaa, kun ollaan nähty. Ikävä alkaa hieman jo olemaan 😉

Viimeisessä jutussani kirjoittelin suomalaisten vieraitten tulosta. Ihanat ystäväni siis kävivät täällä ja aika heidän kanssaan oli mitä mahtavinta. Kaupat niin kuin hieman arvasinkin tuli koluttua ja jokaiseen rekkiin taidettiin sukeltaa sokkona sisään! ;)No mutta pääsimme shoppailun lisäksi myös musikaalia katsomaan, joka oli tavoitteeksi jo asetettu ennen tänne tuloa. Kävimme katsomassa Chicago-musikaalin, joka oli kuin olikin hintansa arvoinen ja ihana elämys. Suosittelen siis jokaiselle musikaalin katsomista Lontoossa. Upea kokemus ihanien ystävien kera. Mahtava reissusiis kaikella tavalla ja kiitos siis siitä ajasta kuuluu ihanille ystävilleni. Arvostan sitä, että tulitte minua tänne tapaamaan eli siis kiitos vielä kerran.

Tyttöjen ollessa väsyneitä matkasta, päätin samaisena viikonloppuna myös suunnata Ministry of Sound nimiseen yökerhoon. Useita erasmulaisia oli sinne menossa, jotenka halusin ehdottomasti nähdä myös paikas. Siinä ulkona hieman otimme ”alkulämpöä” illan koitokseen, sillä koitos kuin koitos siitä sitten loppujen lopuksi tulikin. Ennen kuin pääsimme edes jalalle astumaan sisään kyseiseen huvittelulaitokseen, jouduimme jonottamaan miltei kolme tuntia. Sisään siis pääsimme noin klo 2 aikoihin. Yökerho onneksi suljettiin vasta klo 07, jotenka aikaa oli tarpeeksi juhlintaan. Sisään päästyämme, kadotin miltei heti kaikki muut. Jatkoinkin siis iltaa yksin, sillä muiden löytäminen niin täydeksi ahdetusta paikasta oli mahdotonta. Välillä jo tanssilattialla alkoi ahdistamaan ja tuntui että happi loppu just, kun paikka oli vain niin täynnä. Siirryinkin siis VIP puolelle jatkamaan iltaa. Kävelin vain sinne sisään keneltäkään mitään kyselemättä ja siellä oli mukavasti tilaa ja pääesiintyjää hyvä paikka katsella. LOistava ilta. Kotiin oli kuitenkin hieman vaikea päästä sillä niin kuin kerroin, kadotin kaikki kaverini jo heti sisään tullessa, jotenka myös takkini sekä villapaitani olivat erään espanjalaisen narikkalapun kanssa samassa. Niitä oli mahdoton saada ilman tositetta narikkalapun toisesta puolikkaasta. Jouduin siis ulos(KYLMÄ) ilman takkia tai villapaitaa. Päätin nokkelana tyttönä ahtautua eräiden herrojen kanssa samaan taksiin sillä ajattelin jäätyväni bussipyskillä niissä vaatteissa. Kysyin vielä taksikuskilta, että varmasti ajamme ensiksi paikkaan, jossa minä jään pois. Taksikuski tämän lupasi tehdä. Hetken ajattuamme, huomasin, että olemme aivan jossain muualla kuin siellä missä pitäisi. Aloin kyselemään matkan suuntaa ja minulle ilmoitettiin, että ajamme ensin sinne missä kyseiset herrat asustelevat ja sen jälkeen voin kuulemma ottaa oman taksin takaisin minne ikinä haluankin. Kerroin haluavani päästä pois taksista mutta useista yrityksistä huolimatta minulle kerrottin taksin jatkavan matkaa eikä taksi ole pysähtymässä. Siinä jo hetken panikoinnin ja huudon jälkeen, taksi pysähtyi. Hyppäsin autosta ulos, tajuten olevani keskellä ei mitään. Hieman ajattelin jo, että näinköhän tässä hyvä käy. Huomasin kuitenkin kauaa tulevan taksin, jonka viitoin pysähtymään. Kerroin hänelle tarinani ja koska taksi osoittaitui taksiksi, jossa ainoastaan käteinen käy, pienen tekoitkun jälkeen, kuski suostui viemään minut ilmaiseksi kotiin. Kotiin päästyäni olin enemmän kuin helpottunut. En tiedä olenko koskaan ennen pelännyt enempää. Tästä tarinasta voivat muutkin siis ottaa oppia!!Eli hyvä Riikka!

Seuraavalla viikolla oli taas luvassa ahkeraa opiskelua. Muutakin ehdin sillä viikolla tekemään, kuten keskiviikkona vierailimme muutaman erasmus opiskelijan kanssa pienessa ihanassa Richmond puistossa. Puisto oli taas englantilaiseen tyyliin aivan huikea, hyvin hoidettu ja mahtavan kokoinen. Tarkoituksenamme oli nähdä myös muutama peura mutta koska pimeä alkoin yllättämään päätimme siirtyä alemmas kaupunkiin. Liikettä kinttuihimme pisti tieto siitä, että muutama viiko sitten joku vierailija oli saanut osuman aseesta, sillä vierailijaa oli luultu peuraksi, jota metsästettiin. Upea erikoisuus puistossa on kukkula, josta on suora näkyvyys St Paul`s katetraaliin. Matkalle pituutta kertyy noin 10 mailia. Katetraalin näkee miltei paljaalla silmälä mutta tarkemmin kaukoputkella, jota voi myös käyttää muiden maisemien katseluun.

Tostaina 24.11 pääsimme viettämään erään espanjalaisen tytön synttäreitä hieman huikeimpiin maisemiin. Coran synttärit nimittäin pidettiin erään italiaisen pojan luona, joka asustelee Canary Wharfissa. Kerroksia talossa on 30 ja poika on sitten mennyt vuokraamaan huoneen eräältä nuorelta tytöltä kerroksesta 22. Maisemat on mitä huikeimmat yli lontoon. Thames kulkee talon vierestä ja paikka on vain niin mahtava. Tyttö on saanut asunnon vanhemmiltaa, jotka ovat ostaneet sen hänelle kaksi vuotta sitten tytön tullessa opiskelemaan lääketiedettä Lontooseen. Ihan kiva. Asunto on kuulemma heidän omistuksessaan nykyään eli pankille on velat maksettu. Paikka oli aivan ihana ja oli muutenkin mukava istua iltaa kaikkien täällä olevien kavereiden kanssa. Italialainen poika kokkasi meille pastaa ja espanjalaiset tytöt olivat tehneet ihanan kakun. Ihana ilta siis kaiken kaikkiaan!Perjantaina oli luvassa hieman juhlintaa opiskelija kekkereiden merkeissä mutta muuten viikonlopun oleskelin kotosalla koulujuttuja tehden. Sunnuntaina kävimme aamupäivästä kuitenkin Winter Wonderlandissa Hyde Parkissa, jossa oli vaikka mitä aina linnanmäen huvittelulaitteista luistinrataan. MIljonääri kuitenkin pitäisi olla, jotta kyseisessä paikassa voisi yhteenkään laitteeseen mennä sillä hinnat olivat päätä huimaavia. Muutenkin koko paikka ei ainakaan itseeni tehnyt vaikutusta sen kaiken kaupallisuus hehkutuksen vuoksi. Tulipahan kuitenkin nähtyä!

Viime viikolla on tullut taas kouluhommia tehtyä sekä tietysti hieman juhlittua ja harrastettua kulttuuria. Maanantaina 28.11 vietin viimeistä koulupäivää tutkimusmetodiikan kurssiin liittyen. Illalla olin taas kuorossa. Oli jotenkin haikea olo, kun tajuaa, että pikku hiljaa kaikki alkaa olemaan ohi. Kuorossa ottelin valokuvia muistoksi ja toivottelin hyviä jouluja vaikka tietysti pääsin vielä tällä viikolla kerran kuorossa käymään ennen kuin joutui hyvästit sanomaan. Keskiviikkona 30.11 olimme viettämässä erään englantilaisen tytön Corinan synttäreitä. Olimme aluksi syömässä Camdenissa aivan ihanassa ravintolassa. Ruoka oli mitä mahtavinta ja paikka oli pieni rauhallinen hieman ”posh” tyylinen ravintola. Ehdottomasti kuitenkin käymisen arvoinen. Söimme siis hyin, jonka jälkeen lähdimme synttärisankarin toiveesta katsomaan elokuvaa. Elokuvana oli One week with Marilyn, joka osoittautui erittäin hyväksi elokuvaksi. Teatterikin oli erittäin mukava ja aikaisempaan teatterikokemukseen verraten, teatteri oli myös aika uusi. Teatterin jälkeen menimme vielä viinilasillisille.

Torstaina 1.12 oli luvassa kultturia nimittäin illalla pääsin gospel-kuoron huikeaan konserttiin. Konsertin alkamista sai kuitenkin odotella ja hieman jo alkoi nälkä kurnimaan mahassa ennen kuin edes alkuun päästiin. Istuimme siis valmiina konserrtia odottelemaan noin klo 17.30 aikoihin mutta konsertti pääsi alkuun vatsa klo 18.30 aikoihin ja kestikin sitten aina klo 22 saakka. No mutta lauluesitykset olivat huikeita. Mukana oli myös teatteri, runonlausuntaa sekä tanssia. Mahtava ilta siis kulttuurin parissa. Kaikki esiintyjät olivat koululle opiskelijoita, eri ryhmistä lähtöisin. Perjantaina pääsimme taas Canary Wfarfiin Lorenzon eli italialaisen pojan luokse syömään. Tällä kertaa jokainen tuo mukanaa jotain syömistä ja siinähän sitten kävi niin, että pöytä notkui loppujen lopuksi kaikista herkuista. Oli pizzaa, kanakoipia, fetasalaattia, tortillaa(eli espanjalaista munakasta)jne. jne. Ihana oli kuitenkin syödä yhdessä ja laitella ruokaa yhdessä. Nauttia illasta mukavien ihmisten ja hyvän ruuan parissa. Viikonlopun muuten ahkeroin kotona paitsi lauantaina illalla olin eräissä bileissä KOKO nimisessä ravintolassa. Bileet olivat siis ilmapallo teemalla olevat kekkerit . Noin puolen yön jälkeen teema selvisi, kun tanssilattialle alettiin heittelemään todella isoja ilmapalloja, joita jokainen sitten yritti puskea käsin ylöspäin. Tanssilattialla oli ihan pari ihmistä ja ryysis oli älytön suoraan sanottuna. Osa ihmisistäkin oli niin sekaisin että huh huh. Ravintola oli Camdenissa, jotenka sijainti kertonee myös juhlijoista kovin paljon. Paikka oli kuitenkin huikea. Muistutti hieman Apolloa Helsingissä mutta siihen verrattuna 10 kertaa isompi. Paikka oli siis vanha teatteri, joka oli nyt saanut uuden käyttötarkoituksen. Seiniä koristelivat hienot maalaukset sekä tolppia upeat patsaat. Tunnelma oli kyllä niissä juhlissa katossa.

Tämän viikon olen yrittänyt tehdä viimeisiä koulutehtäviä ja saada kaiken kasaan ennen kuin kotiinlähtö koittaa. Tuossa juuri katselin kalenteria ja onko kyllä ihmeellistä, miten nopeasti se aika menee. Muistan niin elävästi ne ensimmäisen viikon fiilikset, kun itkin sitä, että olen koko 3 kuukautta aivan yksin, enkä tutustu kehenkään. Kouluakin on niin vähän, että tylsistyn kuoliaaksi. Kotiinlähtöä en miettinyt kyllä milloinkaan vaan olin päättänyt, että koska tänne ollaan nyt lähdetty, täällä ollaan. Aamut olivat ensimmäisellä viikolla mitä hirveimpiä. Asunnossa oli kylmä. Päiväksi ei ollut mitään suunnitelmia, koulu ei ollut vielä alkanut ja ketään ei vielä tuntenut. Odotti vain, että joku kelle randomisti lähetteli viestejä facebookin erasmus sivustoon, vastaisi. Yritin jopa haalia vuokraemännälle vuokralaisia, jotta saisin heistä itselleni kavereita. Muistan myös istuneeni bussissa, matkalla kauppaan, kysyneeni bussiin sisälle tulleelta, että onko hän suomesta, kun jopa luulin hänen tai varmaankin toivon hänen puhuvan suomea, mutta ei. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan monta elämystä rikkaampana ja yksin ei tarvinnut olla. Olen saanut mitä ihanimpia kavereita. Matkata voi Italiaan, Itävaltaan, Saksaan, Espanjaan ja tietää aina, että varmasti saa yösijan. Mahtava reissu siis takana, joka alkaa tosiaan olemaan kohta ohi. Kotiin siis lähdetään klo 09.10 Gatwickin lentokentältä lauantaina 10.12.2011. Herttoniemenranta, täältä tullaan!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *