ja matka se vain jatkuu?!

Heippa

Paljon kaikkea on taas tapahtunut mutta mukavaa on ollut. Juttelin juuri tuossa toissa päivänä yhden italialaisen pojan kanssa ja ihmettelimme yhdessä sitä kuinka aika menee niin nopeasti mutta silti tuntuu kuin viikko tuntuisi kuukaudelta, koska viikoissa on vain niin paljon sisältöä. Mutta tosiaan ihanaa on ollut ja vaikka mitä on tullut tehtyä.

Koulukin on tosiaan päässyt käyntiin ja hommia riittää sen suhteen ihan riittävästi. Ylpeäkin olen itsestäni siinä mielessä, että sain juuri palautettua yhden ehkäpä laajimmista englanninkielisistä esseistäni ja olen vieläpä ihan ylpeä kirjoittamaani. Helppoa se ei missään nimessä ollut mutta mielenkiintoista. Sanoja pitäisi kyseisessä esseessä olla noin 2000. Joitakin lisäyksiä siihen kuulemma vielä tehdään ja itselläni on jo nyt noin 3600 sanaa eli katsotaan ensi viikolla miten opettaja kommentoi kyseistä esseetä. Tämän lisäksi olen kirjoitellut Suomeen koulujuttuja ja aloitellut toista englanninkielistä esseetä. Lisäksi olen ilmeisestä pääsemässä seuraamaan simulaatio-opetusta erääseen oppilaitokseen sekä kouluumme seuraamaan tavallista hoitotyön opetuksen tunteja. Mielenkiintoista. Sairaalaankin olin itseni laittamassa tutustumaan mutta niihin laitoksiin ei niin vain mennäkään eli papereita olisi pitänyt olla vaikka minkälaisia ja todistuksia vaikka mistä ja se sitten ei vain onnistunut. Harmi mutta katsotaan, jos vaikka sitä olisi töissä täällä joskus tulevaisuudessa ;)Mutta siis kouluviikko aika lailla!

Viime viikolla tapasin myös muita suomalaisia, kun oli aika kokoontua suomalaisyhteisön pubi-iltaan. Mukavaa oli ja tapasin vaikka ketä, kaikki niin oman taustansa omaavia. Yksi tullut miehen perässä, toinen tiennyt aina haluanvansa asua Englannissa ja lomamatkalle tullessaan sille tielle jäi. Se kuitenkin, mikä oli outoa huomata, oli suomenkielentaidon huononeminen lyhyenkin ajan jälkeen. Jäin kovasti miettimäänkin sitä, mitä meissä tapahtuu, kun opimme uuden kielen ja miten äidinkielen voikin loppujen lopuksi niin nopeasti unohtaa. Eräs nainen pubissa, jonka tapsin on nyt asunut Lontoossa 15 vuotta. Puhunut suomea elämänsä ensimmäiset 30 vuotta ja nyt kuitenkin suomenkieli alkanut häviämään niinkin paljon, että osittain jopa suomeksi oli vaikea kyseisen naisen kanssa keskustella. Osittain outoa!Mutta mielenkiintoisia ihmisiä tapasin muutenkin ja varmasti ehkä maailman aidoimman ja iloisimman ihmisen Kouvolasta. Jos kaikki ihmiset siellä on samanlaisia kuin tapaamani yksilö, muutan sinne heti. 😉

Viime viikon lauantaina olin myös elokuvissa. Henkilö, jonka kanssa kyseiseen teatteriin astelin, olikin sitten aivan toinen juttu. En uskonut sen olevan mahdollista pääseväni ”treffeille” varattuna ihmisenä Lontoossa mutta näin siinä sitten vain kävi. Jouduin siis kaikella tavalla huijauksen uhriksi. Mukaan piti lähetä myös eräs tyttö, johon tutustuin mutta paikalle saavuttuani huomasin olevan kahden pojan kanssa, joka oli lähtenyt treffeille ja laittanut itsensäkin oikein viimesen päälle kuntoon. Kaverilla oli ikää 22v mutta niissä kiiltonahkakengissä ja pitkässä villakangastakissa ikä popsahti miltei 20 vuodella ylöspäin. No mutta elokuva oli hyvä. Seurakin ihan mukava mutta ei siitä sen enempää. Tähän on vain todettava, että rakkaani odottaa kotona Suomen maalla.

Maanantaina oli taas vuorossa kuoroharjoitukset. Siellä on vaan aina niin mukavaa ja kuoronjohtaja on aivan mieletön. Lisäksi kuoron kanssa pääsen viikon päästä konserttiin, joka varmasti tulee myös olemaan upea. Innolla siis odotan. Lisäksi olen kuoron kautta tutustunut kolmeen aivan ihanaa britti tyttöön, joiden kanssa on enemmän kuin mukava istuskella ja viettää aikaa. Lisäksi he kaikki ovat hoitajia ammatiltaan ja opiskelevat terveydenhoitajiksi, jotenka juttelua riittää. Viimeksi eilen totesimme, että kyllä vain se niin on, että hoitaja on aina hoitaja vaikka maakin vaihtuu ja juttuun tullaan. Mukavaa siis!

Tänään taas on ollut koulupäivä ja huomenna myös. Lisäksi tänään illalla olimme muutaman espanjalaisen tytön, muutaman italialaisen pojan ja muutaman saksalaisen pojan sekä tytön kanssa suunnittelemassa yhteistä viikonlopun reissua Brigtoniin. Eli sinne siis lähdemme yhdessä noin kahden viikon kuluttua ihmettelmään uusia maisemia. Myös sitä innolla odotan. Lisäksi liput oxfordiin on jo takataskussa eli tylsää ei tule olemaan ja mukava päästä näkemään muutakin Englantia.

Kaikki siis hyvin ja onneksi on vielä monen monta päivää jäljellä, vaikkakin aika kuluu kuin siivillä. Kaikkea hyvää sinne teille rakkaat ystäväiset!Nyt untenmaille!

 

Riikka