Heippa

Huomenna olisi siis tarkoitus matkata Brightoniin. Bussi lähtee keskustasta klo 7 aamulla eli tiedossa huomenna aikainen herätys mutta toivottavasti mukava viikonloppu kera uusien kavereiden Espanjasta. Ajattelin kuitenkin kirjoitella ennen reissuun lähtöä viikon kuulumisia.

Nyt alkaa elämä rutinoitumaan täällä. Viikko on mennyt koulussa sekä kotona kouluhommia tehdessä ja lisäksi muutamalla tunnilla olen istunut. Eli siis ei mitään ihmeellistä viikkoon. Viikon olemme lisäksi veittäneet täällä ihan yksin ilman vuokraemäntää ja isäntää, jotka ovat lomamatkalla Afrikassa. Palailevat sieltä lauantai aamuna. Näemme kuitenkin vasta sunnuntaina. Hyvin on kuitenkin tämä isäntänä olo mennyt täällä Lontoossakin.

Viime viikon perjantaina koettiinkin sitten hieman jännitystä. Olimme keskustassa hieman yöelämässä. Mukava ilta kaiken kaikkiaan, mutta paljon tapahtui. Kiertelimme ensin porukalla keskustassa ympäriinsä ja vietimme iltaa. Tämän jälkeen päätimme kuitenkin lähteä vielä yöelämää tarkemmin katsastamaan yhteen yökerhoon. Paikka osottautui ei rahan arvoiseksi. Porukka baarissa oli enemmän tai vähemmän sekaisin ja ties mistä. Päätimme kuitenkin vielä hetkeksi jäädä katsomaan menoa, varsinkin kun sisään jouduimme maksamaan 10£. Hetken siinä jo ehdimme tanssimaan kunnes huomasimme takkimme kadonneet. Olimme laittaneet takit roikkumaan hyllynreunaan. Joku oli kuitenkin ne siitä ottanut, mahdollisesti ”parempaan ” talteen. Niitä sitten siinä metsästäessä menikin aikaa, varsinkin kun ravintolan henkilökunta ei ollut niin avuliasta, lisäksi siinä välissä jo joutui pakoilemaan alkavaa tappelua jne. Onni onnettomuudessa saimme kuitenkin takkimme takaisin ja selvisi, että takkimme vohkinut olikin ravintolan työntekijä, joka oli kirjaimellisesti laittanut takkimme parempaan talteen baaritiskin taakse. Sitä hän ei kuitenkaan meille kertonut häneltä sitä kysyttäessä. No saimme kuitenkin takkimme takaisin, ja hyvä niin sillä sää on muuttunut kovasti ja ulkona alkaa olemaan iltaisin vain enää 5-6 astetta lämmintä. Päätimme kuitenkin takkimme takaisin saatuamme lähetä kotiin sillä kyseisessä baarissa sai olla silmät selässäkin, jos halusi kotiin vielä hengissä päästä.

Matkamme jatkui bussipysäkille, jossa jouduimme odottelemaan noin tunnin verran saapuvaa bussiamme. Matka alkoi kuitenkin hyvin kunnes noin puolessa välissä meille ilmoitettiin matkan siinä bussissa päättyvän ja meidän tulee vaihtaa seuraavaan. Teimme työtä käskettyä ja matka jatkui seuraavassa bussissa. Viereeni kuitenkin tuli istumaan ensimmäiseltä pysäkiltä tummaihoinen poika, jonka käytökseen aloin kiinnittämään huomiota. Hänen kaverinsa istui taaempana mutta he kävivät koko ajan jonkinlaista keskustelua erilaisin merkein. Luulin heidän vain viestittelevän siitä, millä pysäkillä jäävät. Hetken kuluttua selvisi kuitenkin, ettei se ollut heidän tarkoituksensa sillä heidän poistuessa takana ollut kaveri lähti yhtäkkiä juoksemaan ja siinä samalla nappasi vieressäni istuvalta pojalta sylistä kännykän. Poika raahautui pitkin bussin tuoleja, koska sain kyseisestä varkaasta kiinni ja yritti saada puhelintaan takaisin siinä onnistumatta. Pihalla alkoin kova tappelu, sillä seurauksella, että poika joutui tyytymään mustaan silmään ja poskeen ilman puhelinta. Ei siinä vielä mitään mutta koska bussi keskeytti matkanteon, osa muista matkustajista alkoitämän vuoksi käymään myös bussissa agressiiviseksi. Osa taas syytteli toisiaan, että miksi eivät tehneet tilanteessa mitään ja me ”turistit” sitten siinä välissä yritimme vain pysyä hiljaa ja olla kuin ei oltaisikaan. Hieman tilanne tosiaan pelotti ja varsinkin kun kaikki tapahtui niin vieressä. Kotiin kuitenkin päästiin onnellisin mielin. Mutta ovi tarkistettiin kyllä x10, että varmasti on lukossa. Että sellainen ilta!?

Sunnutaina olin rauhallisin mielin jalkapalloharjoituksissa vaikkakin siellä myös meinasi tappelu syntyä. Britit ottavat vain tuon jalkapallon niin tosissaan. Mutta mukavaa oli ja miltein tein maalin 😉

Maanantaina pääsin kuin pääsinkin kuoron kanssa aivan mahtavaan klassisen musiikin konserttiin. Konserttisali oli huikea niin kooltaan kuin muutenkin. Myös orkesteri, joka aloitti soittamaan, oli mahtava. Siihen vielä noin 100 päinen kuoro, jossa sekä aikuisia että lapsia nostatti tunnelman kattoon. Oli siis aivan mahtava ja olin onnellinen, että sinne myös lähdin, sillä jo aluksi mietin, että jätän väliin. Kokemus oli kuitenkin huikea. Ja sen minkä opin, niin Britit syö aina jäätelö teatterissa ja se on kallista ja sitä kuuluu ostamisen jälkeen päivitellä kuin myös säätäkin ;).

Loppu viikko onkin siis tosiaan mennyt kouluhommia tehdessö mutta sekin on tuntunut erittäin mukavalta kun oikeasti on ollut aikaa niitä tehdä. Myös englannin kielen harjoitus sitä kirjoittaessa on mukavaa ja antoisaa. Nyt kuitenkin ajattelin siirtyä tuonne kylmään tai oikeastaan jäätävään huoneeseen. Lämpötila on tosiaan laskenut ja täällä talot tehdään paperista sillä tosiaan huoneessani on erittäin kylmä kahdenkin peiton jälkeen. Mutta katsotaan mitä yöstä tulee. Viime yönä jopa juna-asemalla heitettiin tielle suolaan, kun luvassa oli kylmä yö…asteita +4. Johan se on kylmää…tervetuloa siis Suomeen!

Kaikille kuitenkin ihanaa viikonloppuas sinne ilmeisesti vielä Syksyiseen Suomeen. Ainakin sloppu syksyn yysmyrskyt ovat viime päivinä Suomea koetelleet. Pitäkäähän hatuistanne kiinni ja viettäkää mukava viikonloppu!

Lontoo kuittaa hetkeksi…

p.s Ja tervetuloa vieraat Suomesta…teitä on jo odotettu?

Heippa

Paljon kaikkea on taas tapahtunut mutta mukavaa on ollut. Juttelin juuri tuossa toissa päivänä yhden italialaisen pojan kanssa ja ihmettelimme yhdessä sitä kuinka aika menee niin nopeasti mutta silti tuntuu kuin viikko tuntuisi kuukaudelta, koska viikoissa on vain niin paljon sisältöä. Mutta tosiaan ihanaa on ollut ja vaikka mitä on tullut tehtyä.

Koulukin on tosiaan päässyt käyntiin ja hommia riittää sen suhteen ihan riittävästi. Ylpeäkin olen itsestäni siinä mielessä, että sain juuri palautettua yhden ehkäpä laajimmista englanninkielisistä esseistäni ja olen vieläpä ihan ylpeä kirjoittamaani. Helppoa se ei missään nimessä ollut mutta mielenkiintoista. Sanoja pitäisi kyseisessä esseessä olla noin 2000. Joitakin lisäyksiä siihen kuulemma vielä tehdään ja itselläni on jo nyt noin 3600 sanaa eli katsotaan ensi viikolla miten opettaja kommentoi kyseistä esseetä. Tämän lisäksi olen kirjoitellut Suomeen koulujuttuja ja aloitellut toista englanninkielistä esseetä. Lisäksi olen ilmeisestä pääsemässä seuraamaan simulaatio-opetusta erääseen oppilaitokseen sekä kouluumme seuraamaan tavallista hoitotyön opetuksen tunteja. Mielenkiintoista. Sairaalaankin olin itseni laittamassa tutustumaan mutta niihin laitoksiin ei niin vain mennäkään eli papereita olisi pitänyt olla vaikka minkälaisia ja todistuksia vaikka mistä ja se sitten ei vain onnistunut. Harmi mutta katsotaan, jos vaikka sitä olisi töissä täällä joskus tulevaisuudessa ;)Mutta siis kouluviikko aika lailla!

Viime viikolla tapasin myös muita suomalaisia, kun oli aika kokoontua suomalaisyhteisön pubi-iltaan. Mukavaa oli ja tapasin vaikka ketä, kaikki niin oman taustansa omaavia. Yksi tullut miehen perässä, toinen tiennyt aina haluanvansa asua Englannissa ja lomamatkalle tullessaan sille tielle jäi. Se kuitenkin, mikä oli outoa huomata, oli suomenkielentaidon huononeminen lyhyenkin ajan jälkeen. Jäin kovasti miettimäänkin sitä, mitä meissä tapahtuu, kun opimme uuden kielen ja miten äidinkielen voikin loppujen lopuksi niin nopeasti unohtaa. Eräs nainen pubissa, jonka tapsin on nyt asunut Lontoossa 15 vuotta. Puhunut suomea elämänsä ensimmäiset 30 vuotta ja nyt kuitenkin suomenkieli alkanut häviämään niinkin paljon, että osittain jopa suomeksi oli vaikea kyseisen naisen kanssa keskustella. Osittain outoa!Mutta mielenkiintoisia ihmisiä tapasin muutenkin ja varmasti ehkä maailman aidoimman ja iloisimman ihmisen Kouvolasta. Jos kaikki ihmiset siellä on samanlaisia kuin tapaamani yksilö, muutan sinne heti. 😉

Viime viikon lauantaina olin myös elokuvissa. Henkilö, jonka kanssa kyseiseen teatteriin astelin, olikin sitten aivan toinen juttu. En uskonut sen olevan mahdollista pääseväni ”treffeille” varattuna ihmisenä Lontoossa mutta näin siinä sitten vain kävi. Jouduin siis kaikella tavalla huijauksen uhriksi. Mukaan piti lähetä myös eräs tyttö, johon tutustuin mutta paikalle saavuttuani huomasin olevan kahden pojan kanssa, joka oli lähtenyt treffeille ja laittanut itsensäkin oikein viimesen päälle kuntoon. Kaverilla oli ikää 22v mutta niissä kiiltonahkakengissä ja pitkässä villakangastakissa ikä popsahti miltei 20 vuodella ylöspäin. No mutta elokuva oli hyvä. Seurakin ihan mukava mutta ei siitä sen enempää. Tähän on vain todettava, että rakkaani odottaa kotona Suomen maalla.

Maanantaina oli taas vuorossa kuoroharjoitukset. Siellä on vaan aina niin mukavaa ja kuoronjohtaja on aivan mieletön. Lisäksi kuoron kanssa pääsen viikon päästä konserttiin, joka varmasti tulee myös olemaan upea. Innolla siis odotan. Lisäksi olen kuoron kautta tutustunut kolmeen aivan ihanaa britti tyttöön, joiden kanssa on enemmän kuin mukava istuskella ja viettää aikaa. Lisäksi he kaikki ovat hoitajia ammatiltaan ja opiskelevat terveydenhoitajiksi, jotenka juttelua riittää. Viimeksi eilen totesimme, että kyllä vain se niin on, että hoitaja on aina hoitaja vaikka maakin vaihtuu ja juttuun tullaan. Mukavaa siis!

Tänään taas on ollut koulupäivä ja huomenna myös. Lisäksi tänään illalla olimme muutaman espanjalaisen tytön, muutaman italialaisen pojan ja muutaman saksalaisen pojan sekä tytön kanssa suunnittelemassa yhteistä viikonlopun reissua Brigtoniin. Eli sinne siis lähdemme yhdessä noin kahden viikon kuluttua ihmettelmään uusia maisemia. Myös sitä innolla odotan. Lisäksi liput oxfordiin on jo takataskussa eli tylsää ei tule olemaan ja mukava päästä näkemään muutakin Englantia.

Kaikki siis hyvin ja onneksi on vielä monen monta päivää jäljellä, vaikkakin aika kuluu kuin siivillä. Kaikkea hyvää sinne teille rakkaat ystäväiset!Nyt untenmaille!

Riikka