Lontoo täällä…..

Viimeisestä tekstistäni onkin taas vierähtänyt hieman aikaa. Miten se aika kulkeekaan niin siivillä. Tosiaan tämän viikon sunnuntaina on kuukausi mennyt ja tuntuu kuin juuri vasta äsken tulin. Tietysti vaikka mitä on jo tapahtunut mutta aika on mennyt niiiiin nopeasti ettei tahdo mukana pysyä. Elämä on ollut aikas ihanaa ja nautinnollista ja olen jopa huomannut pitäväni kovasti Lontoosta nyt, miltei niin paljon, että olen jo ehkä kahdesti miettinyt, että sitä voisi vaikkapa joskus asua täällä hieman pitempäänkin. Vaikkakin Lontoo on kiireinen ja vilkas metropoli, on siinä kuitenkin jotain lämpöä, ystävällisyyttä ja ripaus yllätyksellisyyttä, joka varmasti kiehtoo. Kaiken kaikkiaan siis ihana kaupunki.

Jotta elämä ei menisi täällä ihan hulinaksi ja juhlimiseksi, on koulukin jo alkanut toden teolla. Tehtäviä alkaa kasaantumaan jonkin verran mutta mikä mukavinta, on hienoa ja mielenkiintoista tehdä niitä, varsinkin kun on aikaa kunnolla pohtia ja tehdä niitä ihan rauhassa. Opettajat ovat erittäin mukavia täällä ja hieman alussa pelkäsin, kuinka tulen ymmärtämään opetuksen, mutta heidän englantinsa on niin selkeää ja sujuvaa, ettei mitään ongelmaa. Tunnit ovat todella mielenkiintoisia ja hyvin rakennettuja. Lisäksi meillä on jonkin verran ollut ryhmätöitä, joissa on ollut erittäin mukava olla mukana ja työt ovat olleet erittäin mukaansatempaavia. Koulu siis sujuu kaikin puolin moitteettomasti. Koulun kautta tutustuin myös kolmeen uuteen oppilaaseen. He ovat kaikki Lontoossa työskenteleviä hoitajia, jotka nyt tekevät erikoistumisopintojaan. On ollut mielenkiintoista jutella heidän kanssaan Suomen ja Brittien terveydenhuollon eroista ja toisaalta myös huomata, että taitaa se Suomi olla aikas hyvä paikka asua myös monessa suhteessa. Tytöt ovat erittäin mukavia ja on ollut mukava päästä vaihtamaan ajatuksia sekä harjoittamaan toden teolla englannin kieltä.

Olen myös osallistunut koulumme kuoroon, jossa olin viime viikolla ensimmäistä kertaa laulamassa. Todella mukavaa ja kuoron johtaja on kuin elokuvasta. Niin eloisa ja vauhdikas persoona, että hyvä että mukana pysyy. Voi olla, että pääsen kuoron kanssa johonkin joulujuhlaan myös esiintymään mikäli vain vielä olen täällä silloin. Päivän pitäisi tarkentua tuota pikaa mutta pidetään peukkuja sillä olisi erittäin hienoa päästä kuoron kanssa esiintymään Lontoossa. Lisäksi olin viime viikolla koulumme juoksuryhmässä, jonka kanssa juoksimme ympäri Lontoon puistoja. Sää oli mitä hienoin, kuin keskikesällä Suomessa. Asteita noin +28. Aivan mahtavaa ja porukka mitä loistavinta. Tarkoituksena olisi jatkaa tuota myös. 

Viime viikon sunnutaina pääsin myös kokemaan teatteria. Hieman väsyneenä sunnuntaina päätin jo jättää menemättä mutta sain kuin sainkin itseni liikkeelle ja se kannatti. Hieman jo jouduin kokemaan pettymyksen tunteita, kun sain tietää näytöksen olevan loppuunmyyty. Hetken jonotuksen jälkeen tulo palkittiin ja sain pienen kissatappelun jälkeen itselleni peruutuslipun ja juuri sellaisen lipun, jonka olinkin halunnut, seisomalippu 5 £. Olin siis katsomassa Shakespearen näytöstä upeassa Shakespearen teatterissa. Näytös oli upea ja mahtava. Kesti miltei kolme tuntia ja tosiaan ensiksi voisi kuvitella sen olleen kovin raskasta seisoa kolme tuntia katsoen teatteria mutta kolme tuntia ei tuntunut missään. Esitys oli kaikella tavalla niin mukaansatempaava, että ei edes tajunnut ajan kuluneen. Jonkin verran teatraalinen ja runollinen kieli tuotti ymmärrysongelmaa mutta ”mukana” olin koko ajan. Ja esityksessä riitti nähtävää ja kuultavaa kaikille aisteille. Suosittelen siis jokaiselle Lontooseen tulijalle. (http://www.shakespearesglobe.com/)

Juhlittuakin on tullut jonkin verran ja alkaa jo hieman vanhaa väsyttämään näiden juhlien määrä. Mutta mukavaa on ollut ja vaikka mitä on tullut jo koettua tähän asti. Olen saanut myös tutustua ihaniin ihmisiin ja antaa myös aikaa itselleni, joka myös osittain tulee varmasti olemaan matkan parhain anti.  

Nyt taidan siityä unten maille, jotta huomenna pääsee taas kouluun opiskelemaan. Kaikkea hyvää sinne kaikille kotoSuomeen ja pitäkäähän Suomi pystyssä….

Lontoo kuittaa….

Heippa kaikki!

Ensimmäinen viikko meni niin vauhdilla, että en edes ehtinyt kirjoitella tänne. Helppo viikko se ei ollut missään mielessä. Yhtäkkiä koko elämä pysähtyy, vieraassa paikassa, jossa ei tunne ketään. ”Hieman” oli kyllä viime viikolla koti-ikävä mutta kiitos teidän kaikkien ihanien ystävien sekä äidin ja isän ja Antin, kun autoitte minua päivissä eteenpäin. Nyt elämä täällä on ihan toisin. Alkaa pikku hiljaa saamaan joitakin kavereita sekä jonkinlaista ns. sisältöä päiviin. Puistot ja juoksupolut ovat kyllä tulleet tutuiksi.

Viime viikolla tutustuin tosiaan muutamaan saksalaiseen poikaan, joiden kanssa kävin jopa katsomassa jalkapalloa, missä muualla kuin saksalaisessa ravintolassa, Lontoossa, jossa myös tarjoilijat puhuivat saksaa. Hauskaa kuitenkin oli ja oli hienoa nähdä se saksalaisten into ja hehkutus sekä mukana eläminen jalkapalloon ja otteluun.

Lauantaian sain nauttia lisää saksalaisesta seurasta kun olimme saksalaisen pojan kanssa päivällä ulkona kiertelemässä. Kävimme aluksi ”ruokamarkkinoilla”, jossa tunnelma oli enemmän kuin katossa ja ruokaa sekä juomaa oli tarjolla vaikka minkälaista. Nautime siellä lounaan, joka oli mahtavaa ja jälkiruuaksi tuoreita vadelmia. Lisäksi kiertelimme koko päivän paikkoja katsellen. Pääsin myös käymään aivan upeassa puistossa, Regent`s parkissa. On uskomatonta, miten upeassa loistossa puistot ovat täällä ja miten hyvin niistä pidetään huolta. Puisto oli upea ja aivan mielettömän iso. Lisäksi erillinen ruusutarha tarjosi upean elämyksen niin tuoksujen kuin värien puolesta.

Olin lisäksi kyseisten poikien kanssa princess Louise nimisessä ravintolassa tuossa viime lauantaina. Pubi oli erittäin mukava ja ei mikään ihme, että britit viihtyvät niin hyvin ravintoloissa, sillä kyseinen ravintola oli kuin olohuone. Niin viihtyisä ja kodikas.  Ainut huono tekijä kyseisessä paikassa oli, että se suljettiin jo noin 23 aikoihin. Useista, niin minun kuin saksalaisen pojankin, suostutteluista huolimatta jatkoaikaa ei tullut ja meille ei vain yksinkertaisesti tarjoiltu enää. Jatkoimmekin siitä sitten vielä matkaa mukavaan ravintolaan, jossa viihdyimme aina yön pikkutunneille saakka ja sain kuin sainkin kokea yöbussin ihanuuden.  Suomessa en kyllä enää ikinä valita bussimatkasta tai siitä, että kotiinpääseminen kestää, sillä kyseinen bussi tarjosi sitten meille noin 1.5 tunnin matkan. Ehtihän siinä jo ottaa pienet unoset. Bussi tosiaan kiersi joka kolkan ja vähän enemmänkin mutta se mikä parhainta kotiin päästiin. Ja ilta oli mukava!

Viime viikolla pääsin yös ihastelemaan suomalaisen pariskunnan ihanaa asuntoa. Olin käymässä äitini entisellä pomolla, jotka ovat muuttaneet tänne miehensä työn perässä. Asunto oli aivan ihana. Iso vihreä takapiha ja asunto aivan kuin sisustuslehdestä. Lisäksi sain nauttia aivan ihanan itämaisen päivällisen suomalaisessa kodissa , Lontoossa. ;). Myös kyseinen ilta oli erittäin mukava.

Sunnuntaina tutustui facebookin kautta uusiin espanjalaisiin tyttösiin. Tyttösiksi heitä ehkä voi kutsua juuri ikänsä vuoksi. Kovin nuoria ovat mutta sitäkin mukavampia. Tunsi itsensä jo hieman vanhaksi heidän seurassa mutta ihania kuitenkin. Olin heidän kanssaan tosiaan sunnuntaina ulkona iltaa istumassa ja mukavaa oli. Lisäksi tapasin heitä eilen pubi visailun merkeissä, jossa oli myös mukavaa. Eilinen oli tosiaan opiskelijärjestömme järjestämä tilaisuus, jossa kilpailtiin ryhmissä trivial pursuitin tapaan Englantia koskevissa kysymyksissä. Voittoa ei tullut mutta lisää tietoa Englannista. Lisäksi oli eilen myös hauska todeta, että kyllä suomalainen vain omansa tunnistaa. Kekkereihin tuli tosiaan nuori poika, jonka heti näin olevan suomalainen. Päätin kuitenkin kohteliaisuuden nimissä kysyä hänen kotimaataan englanniksi ja niinän siinä kävi, että poika joutui tunnustamaan olevansa Oulusta kotoisin. Mukava oli kuitenkin vaihtaa ajatuksia suomeksi ja kyseinen nuori herra oli oikein mukava.

Huomiseksi olisi suunnitelmissa espanjalainen picnic Hyde-parkissa. Jos sitten torstaina yrittäisi hieman saada jotain aikaiseksi koulun suhteen, jotta ei mene yhdeksi juhlimiseksi.

Lontoo kuittaa….