Epäsuomalainen

Huomasin, että olen ollut tänään hyvin epäsuomalainen. Olen tehnyt asioita, joita perus-Jonne Pihtiputtaalta (toim.huom. en tunne yhtään pihtiputaalaista, tämä vain esimerkki) ei ehkä ihan ensimmäisenä tekisi. Tai tavis-Tarja. Tai kohtalainen-Kalle. Tai normaali-Niina. Tai käypä-Kari. Noh, asiaan.

Olen jutellut hississä. En itselleni peilistä, vaan ihmissielulle! No mitä muutakaan siinä voi tehdä, kun vanha suloinen pappa tulee samaan aikaan hissiin ja aurinko paistaa ja on hyvä mieli ja haluaa olla kohtelias? Mun mielestä hississä pitäisi jutella paljon enemmän. Se on aika viihdyttävää. 🙂
Okei, olen kokenut karvaasti sen, kuinka kolmen hengen hississä tuntematon vaihto-oppilas sopertaa sulle humalaisella englannilla kuinka hän mieluusti haluaisi minusta petiseuraa. 🙂 Ehkä tämäkin on tapauskohtaista, mutta silti puhuin kohteliaasti ihan ok näköiselle vaihto-oppilaalle (ja kieltäydyn kutsusta). Tästä päästäänkin seuraavaan epäsuomalaiseen tekooni:

Puhuin humalaiselle. Kaiken lisäksi kohteliaasti. Olen aina kohtelias humalaisille. Mun mielestä niille voi ihan hyvin olla vähän aikaa juttukaverina, vaikka se olis kuinka kiusallista. Eihän ne halua muutaku juttuseuraa! Tämäkin humalainen minut yllätti, kun naureskelin Elvikselle, joka teki kakkausta pissa-asennossa, ja kauniisti lauloi minua pyörän tarakalle mukaan. Miksei humalaisiin voi suhtautua huumorilla ja kohteliaasti?
Ok, kyllä tiedän, että osa on niitä ”namu-setiä/tätejä”, jotka inhottavasti kourivat ja tulevat liian lähelle (olen kokenut senkin, tosin en täti-ihmisenä..), mutta heillekin voi kohteliaasti sanoa, että anteeksi voisitko häipyä. Tai, mikä parempaa, itse poistua paikalta, jos alkaa liikaa ahdistelemaan.

Samaan aikaan mietin,

Onko Pekka Puota pelkkä taiteilijanimi?

Kuinka ruma on petolinnun perse?

ja

Voiko kännykkä kasvaa osaksi kättä?

Kiitän.