Paljon ajatuksia

mutta en saa niitä yksinkertaisesti puretuksi kirjoitukseksi, vaikka kuinka haluaisin. Pitää varmaan selvitellä vielä ajatuksia hetkisen verran.

Ensimmäiseksi kuitekin tilaan Nelosen kanavapaketin ja mietin, mikä Pekka Poudan oikea nimi on. Pekka Virtanen? Koska Pouta se ei ainakaan ole.

Toiseksi selvitän, miten kyltymättömän ja vilpittömän rakkauden tunteen voi jakaa kaikkien kanssa niin ettei se ole outoa. Alan Äiti Ammaksi. Minusta tulee Rakkauden Suurlähettelijäs..lähettäjä..lähettiläs..mikä se on? Olenhan minä kyllä jo Äiti. Äiti Chihuvauva.

Kolmanneksi ilmoitan, että suurin piirtein tätä ajatukseni kulku on. Asiasta hypätään aasin siltojen ohi, uidaan ja ryvetään ojassa ja sitten päästään taas jonnekkin junaradalle asiasta, jota en ikinä ajatellut ajattelevani. Ajatuksia kasvaa kuin sieniä sateella. Ehkä vielä joskus ne tulevat tänne Digimaailmaan.

Päässäni on pyörinyt aiheita nykyihmisistä. Kun halutaan olla yksilöitä, mutta silti samanlaisia. Paradoksaalista. Tosin luulen, että olen ehkä päässyt kärrylle, miten olla yksilö ja samanlainen samaan aikaan.
Olen miettinyt itsekkyyttä ja epäitsekkyyttä sekä toisten asioihin puuttumista, jotka kulkevat melkein käsi kädessä ja poski vasten poskea.
Olen pohtinut yksinäisyyttä ja asioiden hyväksymistä. Kuinka kaikki nämä asiat liittyvät vanhuuteen ja kuinka kaikki aina odottavat sinne eläkeikään asti ennen kuin käsittelevät niitä ja sitten katkeroidutaan, kun ei olla totuttu.

Noniin, asiaa tuli paljon enemmän kuin aluksi ajattelin sitä tulevan, mutta en kyllä yhtään yllättynyt. Ajatuksen virta on massiivinen. Only dead fish go with to flow, mutta entä jos siellä flow’ssa on hyvä olla?

Näihin tunnelmiin ja ajatusten ulostuksiin.