Aarre ♥

Tätä aarretta mulla on ollut koko viikonlopun ihan hirmu kamala ikävä!

Nimittäin meidän perheen pienimmäistä, Elvis-koiraa!

Elvis on 2,5-vuotias chihuahua, elämän pieni suuri ilo <3

Viikko ennen hiihtoloman alkua (joka on täällä pohjoisessa viikolla 10) aloin pitkästä aikaa selailemaan kuumeisesti eri koirapalstojen ilmoituksia ja olin jo pitemmän aikaa miettinyt chihun hankkimista, koska

a) helppo pitää kerrostalo asunnossa pienen kokonsa vuoksi,

b) ei syö paljoa, joten sopii hyvin opiskelijabudjetille :D ja

c) onhan se syötävän söpön näköinen!

Halusin chihun myös sen takia, että lukemani perusteella ne on helppoja koulutettavia ja lapsiystävällisiä (tällä siis meinaan, että tulevat toimeen hyvin lasten kanssa).

Kun Elviksen ilmoitus löytyi, tiesin heti että nyt sitä mennään. En meinannut saada unta, kun mietin jos en saakkaan Elvistä itselleni (mun koirakuume oli ollut jossain vaiheessa niin paha, että itkin aamuisin kun en saanut lähteä koiran kanssa lenkille! Yeah I know, hormoonit sanon minä :D)

Kaupassa oli nimittäin pari muuttuvaa tekijää, isoin oli välimatka. Asun aika pohjoisessa ja Elvis piti hakea Espoosta saakka. Automatka olisi ollut liian pitkä ja autokyytiä ei meinannut löytyä. Lopulta päädyin lähtemään yksin junalla Elvistä hakemaan ja se osottautui parhaaksi vaihtoehdoksi. :) Ja niin saman viikon perjantaina, kun olin löytänyt ilmoituksen, lähdin hakemaan Elviksen meille kotiin. ♥

Eli oston kanssa ei paljoa aikailtu! :D Mutta minulla oli niin vahva tunne siitä, että nyt tai ei koskaan ja olin valmis tekemään ihan mitä vaan. Sitä paitsi ilmoitus oli niin mahtava ja tarjous vielä parempi, että jos olisin odottanut yhtään kauempaa, olisi mahdollisuus mennyt ohi suun. Päiväkään en ole katunut valintaani, enkä varmasti ikinä tule. ♥ BF oli aluksi vähän nyreä, mutta sain hänen mielensä muuttumaan ja jo viikon päästä BF totesi ettei me parempaa koiraa oltais voitu hankkiakkaan. :) No ei tietenkään!

Vaikka Elvis tuli meille aikuisena, ei meillä ole ikinä ollut sen kanssa mitään ongelmia. Elvis on hyvin sopeutuvainen, eikä mitään suurta eroahdistusta ole missään vaiheessa ilmennyt. Stressi tosin aiheutti Elvikselle anaalirauhasen tulehduksen, mutta onneksi siitä selvittiin. :)

Nyt viime viikkojen aikana olen huomannut, kuinka hienosti Elvis nykyään luottaa meihin ja tämän myötä olen ajatellut aloittaa Elviksen kanssa agilityn harrastamisen. :) Itse asiassa yksi hyvä ystäväni ehdotti sitä. Hän tietää suht paljon koirista ja suositteli harrastuksen aloittamista. Olin jo itsekin sitä ajatellut aikaisemmin. Ensin tietty perus aloittelija toko-kurssi ja sen jälkeen agility-radalle! :)

Heh, voisin toki kertoa Elviksestä vielä ummet ja lammet, mutta ehkä säästän jotain vielä myöhemmälle. ;)

Onko täällä muita koiraihmisiä/harrastajia? Kertokaa tarinoita, mua kiinnostaa! :)