Juuri, kun itkin kadonneita avaimia, ne löytyivät. Eivät matkanneetkaan Kadonneiden Sukkien Ihmemaahan. Siellä olivat lipaston krääsä-laatikossa tuhannen paperin mutkassa. This is so typical. Eilen kävi sama juttu. En löytänyt mistään työpaikkani tuntilappuja ja olin ettinyt niitä jo torstaista asti. Päätin sitten soittaa esimiehelle ja pyytää uusia. Olin juuri odottamassa, että esimies vastaa, niin tadaa, nehän […]

Eilen katosivat elintärkeät kotiavaimet. Näköhavaihtoja ei vieläkään ole ja mulla alkaa paniikkia pukkaamaan. Miten helvetissä onnistun kadottamaan avaimeni 73,5 neliön asuntoon? Viimeinen muistikuva avaimista on, kun otan ne keittiön tasolta käteen and then black out. Joka kerta, kun muistelen tilannetta mietin, että wtf, kuinka ei voi muistaa mihin avaimet kädestään laski? Ja kun en ole […]

Tai miksi niitä edes laitetaan lehteen? Oma äitini on yksi niistä ihmisistä, jotka viihdyttää itseään sunnuntaiaamuisin kuolin ilmoitusten lukemisella. Tyyppi siis lukee ilmoituksia, joissa ei ole edes ketään tuttua. Vai oottaakohan se,että joku tuttu tulee vastaan? I don’t know, but I think it’s creepy. Onko Lilyssä kuolin ilmoitus-lukijoita? Miten se edes kirjoitetaan? Onko se yhdyssana? […]

Jos olisit leivos, olisit ihana makuhetki syöjälleen. ♥ Jos olisit peitto/paita/villasukat/huivi, lämmittäisit sopivasti. ♥ Jos olisit vessapaperi, tuntuisit mukavalta pyllyä vasten. ♥ Jos olisit kynttilä, valaisisit pidempään ja toisit tunnelmaa kauemmin. ♥ Jos olisit kirja, sinusta nautittaisiin pitkään (paitsi jos kirjaston eräpäivä tulee vastaan). ♥ Jos olisit köysi, et katkeisi – ikinä. ♥

Pikkuveli oli tehnyt tän koulussa. Kuinka suloista! Vaikka minua tässä ei mainita. 😀

Tämän keskustelun aion tatuoida vielä joku päivä kehooni. 🙂

Minä en ainakaan osaa. Kahmin ja kahmin kirjoja niin kauan kunnes ne eivät enää mahdu syliini ja tajuan; perse, pakko näitä on karsia. Tänään mukaan tuli nämä: Paulo Coelho kirjoittaa loistavia teoksia ja kävin myös samalla reissulla kirjakaupan kautta ostamassa tämän: Kahvi ja päärynäjäätelö suklaakastikkeessa eivät ole kirjakauppa ostoksiani. Ü Te saisitte nyt auttaa mua yhdessä […]

Kaikkihan tietävät vanhan fraasin, mutta onko asia todellisuudessa näin? Onko pakko? Voiko olla kaunis ilman, että joutuu kärsimään? Kerro mielipiteesi!

Blogissa seikkaillaan avarakatseisesti hyvinvoinnin maailmassa, herkutellaan, haaveillaan ja kuljetaan kevein mielin kohti superterveyttä.  Tästä blogista, jos mistä, tulee hyvä mieli. Lukekaa ainakin tämä juttu, niin ymmärrätte kuinka nero Virpi Mikkonen on. Ü

Minä ja puhelin. Olemme erottomattomat. Olen jo ihmetellyt, miten Samsungini (tai aikaisemmat Nokiani) ei ole vielä kasvanut käteni kauniiksi jatkoksi. Puhelin on aina kädessä. Olemme kehittäneet Samsungini kanssa jo niinkin pitkän ja luotettavan suhteen, että aavistan paria minuuttia ennen kuin se, tai siis Hän, soi. Tämä ilmenee joko kännykän haamuvärinänä tai alan kuulemaan soittoääneni hiljaa […]