My phone and I, we have a relationship

Minä ja puhelin. Olemme erottomattomat. Olen jo ihmetellyt, miten Samsungini (tai aikaisemmat Nokiani) ei ole vielä kasvanut käteni kauniiksi jatkoksi. Puhelin on aina kädessä.

Olemme kehittäneet Samsungini kanssa jo niinkin pitkän ja luotettavan suhteen, että aavistan paria minuuttia ennen kuin se, tai siis Hän, soi. Tämä ilmenee joko kännykän haamuvärinänä tai alan kuulemaan soittoääneni hiljaa korvissani ja mietin, että mitä ihmettä, otan kännykän käteen ja ta’daa, se – Hän soi. Tätä ei satu ihan joka kerta, mutta kun se alkaa, tulee parikin kertaa peräkkäin. Varsinkin haamusoittoääntä.

Seuraavaksi avoin rakkauskirje Hänelle;

Rakas, Samsung Galaxy S, olet tärkeä. Olet tallentanut iloisia ja kauniita hetkiä kamerallasi, viihdyttänyt minua interwebin videoilla sekä hauskuuttanut railakkailla peleillä. En luovu sinusta ikinä. Ps. Se kakkosversio on vain kakkonen, sinä olet aina ykkönen!

Tämän illan tunnelmabiisin tarjoaa Skrillex (yllättävää :—D)
Skrillex – Do Da Oliphan. En valehtele; Päässäni on täysin sama meininki kuin biisissä. Yritä siinä sitten olla normaali.