Pieni hiljaisuus. Nyt on tuntunut ettei ole riittänyt oikein mihinkään energiaa Lontoon reissun jälkeen. Kun maanantaina tultiin, olisi pitäny heti orientoitua muka kouluun keskiviikoksi, mutta tiistaikin oli pelkkää actionia (”äksöniä”) enkä ole päässyt henkisesti arjen rytmiin. Tässä sitä ollaan nyt ihmetelty, kun kaikki juoksee ympärillä, mutta itse pysyt paikallasi ja mietit ”mihin nuilla on kiire?” Ehkä se on vain hyvä, tai sitten ei.

Kun tämäkin viikonloppu menee muksuvahdissa, en millään jaksa värkätä blogin parissa, mutta lupaan väsätä hienon Lontoo-kertomuksen ensi viikolla (jaiks, ei saisi kyllä ikinä mennä lupaamaan mitään :s)

Tänään juoksutin muksuja ympäri kaupunkia. 🙂 Muutama kuva siitä.

Käytiin Ainolan puistossa tälläisessä söpössä pienessä kahvilassa. Lontoon reissun jälkeen kaikki pienemmät paikat tuntuvat kivemmiltä kuin isot massapaikat. 🙂 Näissä on luonnetta ja yksilöllisyyttä.

Mulla oli lisääkin hienoja kuvia, mutta niissä kaikissa esiintyy mun pikkuveli ja -sisko, niin jätän yksityisyys syistä ne pois. 🙂

Kaikkien pitäisi oppia lapsilta. Eilenkään ei varmaan kovin monen mielestä puuhattu paljoa, mutta kun muksut kuuli, että tehdään pirtelöä, kumpikin totesi: ”Tänään on hyvä päivä.” Niinpä. Ei ne suuret vaan monet pienet ilot.

Pirtelöstä puheenollen. Eilen oli aika spesiaalipäivä.

Me saatiin blenderi! <3 Sillä on tehty jo monet banaani-suklaapirtelöt. Ü