Keksitään kone, joka muuttaa ajatukset tekstiksi ja rakentavaksi palstamerkinnäksi Lilyyn. Kannatan.

Töissä ajatukset lentelee kuin lehdet syksyllä ja kirjoittelen tänne, ajatuksissani, vaikka ja minkälaisia hyviä ja humoristisia kirjoituksia, mutta miksei niin oikeasti käy?

Päivän kysymys:
Miksi kutsutaan poikakaverin kavereita, jos ne ovat myös sun kavereita?

Koska mun mielestä on tosi kankeaa ja tyhmää sanoa ”hengailtiin mun poikkiksen ja sen kavereiden kanssa”. Se kuulostaa siltä, että en omista yhtään kaveria vaan koitan coolina kaveerata poikakaverini kavereiden kanssa. Lame I say.

Sitten ajattelin, että voisiko lontoon kielestä ottaa mallia ja kutsua heitä friend-in-laws? Vai voiko niin sanoa vasta, kun olemme BF:n kanssa naimisissa?

Friend-in-relationship? No ei ainakaan noin! 😀 Sehän kuulostaa, että se kaveri on suhteessa. Hmh.

No entäs, friend-from-relationship? Kuulostaako tämä taas siltä, että minulla ja tällä kaverilla on aikanaan ollut suhde, mutta nyt ollaan sitten kavereita? Onpas monimutkaista (tai munamutkaista niinkuin pikkuveljeni totesi pääsiäisenä Ü).

Noh, olkoot. Heippa!