Juuri, kun itkin kadonneita avaimia, ne löytyivät. Eivät matkanneetkaan Kadonneiden Sukkien Ihmemaahan. Siellä olivat lipaston krääsä-laatikossa tuhannen paperin mutkassa. This is so typical.

Eilen kävi sama juttu. En löytänyt mistään työpaikkani tuntilappuja ja olin ettinyt niitä jo torstaista asti. Päätin sitten soittaa esimiehelle ja pyytää uusia. Olin juuri odottamassa, että esimies vastaa, niin tadaa, nehän löytyivät heti. Aika kummallista.

Epäilen vieläkin ilkeää kotitonttua.

Ps. Mahtava lähtä polkemaan töihin, kun taivaalta sataa kissoja ja koiria. ♥

Eilen katosivat elintärkeät kotiavaimet. Näköhavaihtoja ei vieläkään ole ja mulla alkaa paniikkia pukkaamaan. Miten helvetissä onnistun kadottamaan avaimeni 73,5 neliön asuntoon?

Viimeinen muistikuva avaimista on, kun otan ne keittiön tasolta käteen and then black out. Joka kerta, kun muistelen tilannetta mietin, että wtf, kuinka ei voi muistaa mihin avaimet kädestään laski? Ja kun en ole poistunut neljän seinän sisältä ennen kuin töihin ja tuona aikana katoaminen jo huomattiin.

Tässä ollaan käyty jo tonkimassa roskista, niin epätoivoinen tilanne on. Kun ei niitä löydy! Ne ei ole siellä, missä ne vois olla, eikä varsinkaan siellä, missä niitten ei pitäisi. 

Veikkaan, että asunnossamme on mystinen musta-aukko tai ilkeä kotitonttu ja avaimet ovat matkalla Kadonneiden Sukkien Ihmemaahan. Meillä siis katoaa myös sukkia mystisesti. 

Asunnossamme on Bermudan kolmio?