Painonpudotus ei ole aina kivaa

Kun painoni alkoi tippumaan ilman minkäänlaista vaivan näköä, voisi luulla että olisin onnellinen. Tässä muutama syy, miksi yli kymmenen kilon laihtuminen on perseestä.

1. Joka ikinen entinen vaate roikkuu! Ei ole hyväksi opiskelijan kukkarolle käydä ostamassa koko helvetin vaatekomeroa uusiksi.

2. On pirun kylmä! Oon tottunu ettei mulla palale, vaikka olis mikä ja aina ennen naureskelin koulussa muille, jotka hytisi pienemmästäki tuulevireestä, mutta ei naurata ennää! Nyt kun oon pitäny koko kesän ajan villasukkia sisällä ja hytissyt yöt peiton alla, kaipaan vanhaa rasvakerrostani, joka piti minusta huolta kylmässä ja tuulessa. ♥

3. Nykyään on pakko syödä vähän. Yks ilta tehtiin Miehen kanssa suussa sulavia patonkeja valkosipulilla ja hyvällä lihalla, voi että maistu hyvälle! ♥ Söin kokonaisen patongin ja olo oli kyllä sen mukainen: vatsa pömpötti ja tuntui kuin pääkin olisi ollut täynnä ruokaa. Aamuyöstä patonki sitten päätti tulla ulos ja oksensin kaiken mahan sisällön ulos. ♥ Kiitos maha, kiitos keho. Otan vinkistä vaarin, enkä tunge vatsaani turhaa liian täyteen. 😉

4. Pelko lihomisesta. Nyt kun olen päässyt ihannepainooni, pelkään kuollakseni että kontrolli lähtee ja alan taas kohta lihomaan. Tästä tulee hyvin ristiriitainen olo, sillä rakastan ruokaa enkä halua säännöstellä sitä. Olen tosin nyt oppinut kuuntelemaan kehoani ja sen viestejä ja yleensä kyllä tiedän, milloin voin syödä vähän enemmän tai jotain herkkua tai pullamössöä ilman että tarvitsisi pelätä.

No ok, myönnetään, mukavaa tää oikeesti on. :) Tosin tuo pelko lihomisesta on taas päässyt vähän ottamaan yliotetta. Nytkin tuntuu kuin olisin ihan turvoksissa ja plösönä. Kävin tottakai tsekkaamassa puntarilla, onko fiilikseni oikea, eikä se ollut. Vieläkin ollaan mukavasti seitsemänkymmenen alapuolella.
Tosin olo on plösö. Uskon, että turvonnut olo johtuu syödystä ruuasta. Koko viime viikonloppu oli pelkkää herkuttelua, grilliruokaa, kiinalaista ja vielä herkuttelua. Söin valtavia määriä, mitä en ole tehnyt koko kesän aikana. Nyt siis marjoja, hedelmiä, kuitua ja hyviä hormooneja kehoon ja lääkitsemään sitä. ♥ Jos olette kiinnostuneet kuulemaan lisää mun ruuista, joita syön, pystyn teidän vuoksi kokeilemaan aterioiden kuvaamista (mikä minusta on hassu tapa, joka on lisääntynyt Instagrammien sun muiden sosiaalisesten sovellusten myötä :D Vitun hipsterit.) ja kertomaan mitä niissä on ja miten ne teen. :)

Ruoka on saanut taas uudenlaisen roolin elämässäni ja suhtaudun siihen hyvin intohimoisesti. Ja kun saan syyskuun alussa yhen parhaista tytyistä asumaan naapuriin, tulee liikuntaakin lisää arkiliikunnan lisäksi, mikä taas auttaa kehoani kiinteytymään. Sitä kaipaan kaikkein eniten tällä hetkellä. :)

Mutta nyt menen nauttimaan elämästä Alefin seurassa. ♥