Paulo Coelho – Brida

Muutama lainaus kirjasta. Viimeisen lainauksen voisin siteerata valapuheessani häissäni, jos ikinä menisin. Mielestäni se kuvaa parhaiten rakkautta.

…”Kukaan ei voi omia sellaista auringonlaskua jonka näimme taannoin”, tietäjä jatkoi. ”Niin kuin kukaan ei voi havitella omakseen iltapäivää jolloin sade lyö ikkunaan, tai nukkuvan lapsen herättämää rauhan tunnetta, tai sitä maagista hetkeä kun aallot iskeytyvät kallioita vasten. Kukaan ei voi havitella omakseen sitä mikä on maan päällä kauneinta – mutta me voimme katsella ja rakastaa sitä.” … s. 268

…”Kukkia annetaan lahjaksi, koska niissä näkyy rakkauden todellinen merkitys. Se joka yrittää omia kukan itselleen, näkee sen kauneuden kuihtuvan, mutta se joka tyytyy katselemaan sitä kedolla, saa pitää sen aina itsellään, koska se on osa iltapäivää, auringonlaskua, kostean mullan tuoksua ja taivaanrannan pilviä.”  s. 269

”Muistan sinut läpi elämän ja sinäkin muistat minut. Niin kuin me muistamme iltahämärän, sateen kastelemat ikkunat, kaiken sen joka säilyy meillä aina siksi ettemme voi omistaa sitä.” s. 270

Paulo on nero. Yksinkertaisuudessaan. Käy katsomassa kotisivut.