Olen ehkä maailman huonoin bloggaaja. Saisin palkinnon jos sellainen kategoria missään myönnettäisiin. Tähän johtopäätökseen pääsin siksi, että olin unohtanut salasanan päästäkseni kirjoittamaan Lilyyn. Olen unohtanut salasanani myös Vuodatukseen jossa minulla on ollut ainakin kaksi eri blogia. Bloggeriin sentään pääsee kun sinne mennään sen googlen kautta.

Olen huono myös siksi, että unohdan aina mistä minun pitikään kirjoittaa. Hienot aiheet kun tietenkin iskevät päähän bussissa, vessassa tai muussa ei-niin-relevantissa paikassa jossa kone on kaukana. Siitäpä viisastuneena (ja muita blogeja luettuani), päätin etsiä itselleni vihkon ja kynän joita koitan pitää jatkossa mukanani. Koitan ehkä jopa yrittää sommitella tekstiäni, niin että siitä saisi jonkun selon tämän ajatusten virran sijaan.

Sillä Ihan Aikuisten Oikeasti, haluaisin tallentaa tätä elämää palan tänne virtuaaliin. Jos ei maailma kymmenen päivän päästä lopu niin oisihan se hauska kiikkustuolissa vielä näitä lueskella, jos internetti vielä on voimissaan.

Mutta yleensä tämä kirjoitusblokki ajoittuu minun elämässäni juuri tänne Suomessa oloon. Kun ei muka ole mistä kirjoittaa (katinvillat…juttuaiheita käväisee mielessä ainakin kolme jokapäivä, ja niin nopeaan ne tuli kuin menikin…). Matkalla ollessa kirjoittelen paljonkin enemmän, ja kansa on kiittänyt ja tykännyt.

Joten tämän myötä, uudella vihreäkantisella ruutuvihkolla varustettuna (ja koitan muistaa pitää sen kynänkin matkassa) lupaan ja vannon (ainakin itselleni kun en tiedä lukeeko tätä kukaan) alkaa oikeasti aktiivisesti kirjata mitä tässä elämässä oikein sattuu ja tapahtuu ja miltä se oikein tuntuu.