Kalkutttaa!

Jos jossain niin Intiassa saa venyttaa aistinsa aarimmilleen. Ja jos jossain niin Kolkatassa (ennen Kalkutta) se kaikki vyoryy aarimmaisyyksienkin yli. Joka puolelta haju, maut, aanet…kaikki iskevat vastoin kasvoja.

On suolaista, makeaa…hapanta ja kitkeraa… on kovaa aanta ja kuiskauksia, on suitsukkeita, yleisia kaymaloia…. katukoiria ja kauneussalonkeja….on metroja, busseja, rikshoja, mopoja…ihmisia jotka kavelevat, konttaavat tai vaan nukkuvat kadunkulmassa. On kerjaavia lapsia, nalkaisia kissoja, rikkaita bisnesmiehia ja aiteja lapsineen. On ihmisia jotka tuijottavat, on ihmisia jotka koskeva….. on ihmisia jotka kiertavat kaiken kaukaa. On chilia, sokeria, korianteria ja sataa erilaista pippuria.

Kaikki eivat tata kesta, ja itseakin se pyorryttaa…aina vaan uudelleen. Silti tanne on vain tultava. En koskaan unohda sita ensi hetkea kun astuin ulos junasta 11 vuotta sitten….nuorena opiskelijana, tarkoituksena aloittaa tyoharjoittelu. Tiesin heti, etta tama on minun kaupunkini. Ja niin tieni on tanne tuonut, uudelleen ja uudelleen.

Kaupunki on taynna vanhaa brittilaista arkkitehtuuria jonka pakokaasut ovat lahes tuhonneet, muta kun katsoo polyn alle voi kuvitella entisen kauneuden. On puutarhoja, on taidegallerioia ja konsertteja. On valtava joki jonka rannoilla pyhat miehet meditoivat. On valtava Kali temppeli jossa uhraaan satoja vuohia tuolle julmalle verenhimoiselle jumalatarelle (tosin Kali haluaa vain veren…. lihat kypsennetaan ja temppeli tarjoaa naina paivina ymparistossa asuville katujen asukeille ilmaisen lounaan). Kalkutassa asuvat kaikki mahdolliset Intian yheiskuntaluokat ja siihen paalle kourallinen paremman elaman toiveissa tulleita Bangladeshilaisia.

Kolkata on niin intensiivinen ettei sita unohda, piti siita tai ei. Minuun se on tehnyt lahtemattoman vaikutuksen. Jos sellainen asia kuin entinen elama on olemassa, olen mina sen elany taalla aivan varmasti.

Seuravina paivina odotettavissa postauksia siita, mita taalla oikein teen.