Valoa!
Kadut, kaupat ja kotitaloudet koristautuvat juurikin tallahetkella oransseihin kukkakoristeisiin seka jouluvaloja muistuttaviin lamppuketjuihin, silla Nepal ja Intia juhlivat talla viikolla valonjuhlaa, Diwalia joka Nepalissa Tiharina tunnetaan.
Torit ovat kuhisseet myos vakea jotka ostavat kynttiloita kymmnenittain, ellei sadoittain. Pimean laskeuduttua nuo kynttilat syttyvat ja varmasti kaukaa katsottuna koko maa on kuin kynttilameri. Laulut ja tanssit raikaavat kun pienet ryhmat vauvasta vaariin kiertavat talojein ja liiketilojen pihoilla musisoimassa hyvaa onnea talonvaelle ja liiketoimille.
Tihar ei ole vain ihmisten juhla vaan jokainen paiva on myos omistettu tietylle elaimelle: varikselle, koiralle ja lehmalle. Variksen paivana talojuen katoille asetetaan tarjolle ruokaa linnuille. Varis (tai oikeammin ehka korppi) symboloi Hindu mytologiassa surua joten tradition mukaan kun naille linnuille tarjotaan ruokaa se symboloisi surun poistumista elamasta. Samalla nama tavat kunnioittavat ihmisen yhteytta luontoon.
Koirien paivana koirien kaulaan ripustetaan kukkaseppeleita, heille laitetaan punainen ”tika” merkki otsaan ja koirat saavat herkutella normaalia paremmilla tarjoiluilla. Koirat symboloivat mytologiassa niin ikaan kuoleman lahettilaita joten talla tavalla myos koiria halutaan kunnioittaa kerran vuodessa.
Kolmannen paivan aamunna juhlitaan sen sijaan lehmaa. Lehma symboloi hinduille vaurautta ja terveytta (josta syysta lienee etta hinduille lehma on niin pyha ettei sen lihaa syoda vaikka muuten ei oltaisikaan ihan vegetaristeja). Samaisena paivana lehmat saavat koirien tapaan kukkakoristeita ja herkkuapetta. Kolmantena paivana myos talot siivotaan lapikotaisin, ikkunat pestaan ja kodit koristetaan valoin ja kukkasin. Tama kaikki siksi etta samana iltana palvotaan Lakshmi jumalatarta, joka on varauden ja terveyden jumalatar. Puhtaaseen valaistuun taloon siis toivotaan Lakshmin vierailua jotta perhe pysyisi terveena ja vauraana.
Festivaalin viimeisena paivana sen sijaan kunnioitetaan veljia. Sisaret toimittavat tietynlaisen ”pujan” eli rituaalin jossa he antavat veljelle ”tikan” (tietyilla vareilla ja tietyssa muodossa tehty kuvio otsalle) seka toivovat veljille terveytta ja pitkaa ikaa. Veljet vastineeksi antavat sisariilleen lahjoja. Sisaren tai veljen puuttuessa samaisen rituaalin voi suorittaa myos ystavien kesken. Paivan on tarkoitus vahvistaa sisarussuhdetta.
Tama on yksi niita juhlia jonka toivoisin voivani tuoda omaankin kulttuuriini maalistettuna versiona. Etta voisi juhlia sisaria ja sisarusuhdetta, elaimia ja valoa. Juurikin nyt kun pimeys valtaa monen monen elaman siella Suomen paassa, juhla jossa voidaan herkutella ja nauttia valosta olisi juuri passeli. Ilman sen suurempia paineita siis.
Niin etta miten oisi ensi vuoden marraskuussa pienet Valon Juhlat?