Katmandukoha
Kathmandu Cough, Kolkata Cold, Delhi Belly…. Intian matkaajien taudeille voi olla monemoista nimea. Yksi niista, se kuuluisa Katmandun Koha iski tietenkin minuun jo parin paivan reissussaolon jalkeen.
Pakokaasun maara Katmandussa tuntuu kasvavan vuosi vuodelta ja vaikka minulle ei olekaan todettu minkaan sortin keuhkotautia, astmaa tai muttakaan niin kylla se vaan veronsa vie Suomen mahtaviin ilmanlaatuihin tottuneelle. Muistan aikanaan nauraneeni Hesarin ilmanlaatu mittareille etta tulkaahan vaan Aasiaan mittailemaan ja saadaan vahan vertailu kohdetta. M0ni paikallinen kulkee taalla hengityssuoja kasvoillaan – jostain syysta tahan on tullut tana vuonna kiinnitettya enemmankin huomiota.
Tassakin kaupungissa liikenne senkuin kasvaa ja kasvaa. Taman hetken trendi on leventaa teita, kai ruuhkien valttamiseksi mutta kylla se tuntuu liikennetta vain entisestaan lisaavan. Googlettamalla loytyi tallainen kuva : http://www.flickr.com/photos/jeromelorieau/4175567217/
Yksi suurimmista ongelmista juurikin Kathmandun kohdalla on se, etta pakokaasu jaa lepaamaan vuorien keskella sijaitsevan Kathmandun laakson ylapuolelle. Laakso on kuin kulho josta pakokaasut eivat paase pakenemaan. Samaten ongelmaa aiheuttaa jatkuva rakentaminen, seka se etta kaupunkia ei ole suunniteltu kovin hyvin. Yhakin ihan lahella astuksia saattaa sijaita valtavia teollisuuslaitoksia jotka tuovat ovat ilmansaasteensa mukanaan. Eraan lahteen mukaan juurikin nain talvisin ilmanlaatu heikkenee entisestaan kun tiilitehtaat avaavat ovensa.
Ja niin, mita se pakokaasu sitten Minun terveydelleni teki on se etta karmiva yska ihan siihen saakka etta oksetti iski kolmantena matkapaivana, neljantena nousi kuumekin ja kylmahiki kihosi otsalle. Veikkaus tosin oli, etta viime vuonna sairastamani malaria ja toissavuoden dengue kuume ovat alentaneet vastustuskykya ja flunssat iskevat normaalia herkemmin. Osansa tuo varmasti nama lampotilavaihetlut, paivan paahteessa auringossa on varmasti yli +25 astetta lamminta mutta illalla lampotila saattaa tipahtaa reilun kymmenenkin astetta alemmaksi. Onneksi ystavani Manjun avustuksella hankittu iso ja paksu tiikerikuosinen peitto lammittaa.
Onneksi muilta matkasairauksilta on valtytty. Delhibelly eli valtava vatsatauti on vihoviimeinen, ja kun sen on muutamaan kertaan saanut (siihen lisana muutama mato ja ameeba mahassa ja 80% paivassa wc:ssa kykkien) oppii hieman varomaan syomisiaan ja juomisiaan. Ja onneksi mies (joka kulkekoon tasta lahdin suomalaisella lempinimelaan Kisu) vei vaimonsa levahtamaan hetkeksi Dulikhelin vanhaan Newari kaupunkiin jossa ilta seitseman jalkeen ei yhtaan autoa tai mopoa nakynyt, jossa sai taas vetaa syvaan henkea (moni Aasiassa matkustanut tietanee, etta suurkaupugeissa etenkin on opeteltava ihan uusi tapa hengittaa, jos yrittaakin hienoja opittuja joogahengityksia saattaa tukehtua..). Myos muutama kulhollinen chililla hoystettya thukpa-keittoa teki tehtavansa silla tanaan olo on jo tuhannen parempi !