Virkamiehet – nuo ei-turistin pahimmat viholliset
Ensiksi pahoittelu siita, etta postauksissa ei ole kuvia. En ole viela loytanyt luotettavaa konetta jonka kautta kuvia laittaa, kun nama julkiset koneet kuhisevat viiruksia en uskalla kameraa tai muistikorttia naihin kytkea.
Kun on paattanyt naida paikallisen, ei kaytannossa tarvitsisi hankkia enaa turistiviisumia. Immigration Office nimiselta taholta voi kayda anomassa nimittan sita ei-turisti leimaa. Mutta senpa saaminen ei olekaan mikaan itsestaan selvyys. Samaa koskee opiskelu-, bisnes-, tai muita vastaavia syita hankkia lupa Olla.
Hommahan kulkee kaikessa yksinkeraisuudessaan suunnilleen nain: ensin taytat lomakkeen (tai joskus kaksi kolme kun olet ensin tayttanyt ihan vaaran paperin). Sitten huomaat etta jokin liite on unohtunut kopioida joten menet toiseen kerrokseen kopioimaan sen. Sitten ojennat paperi pinon henkilolle numero 1. Henkilo 1 tutkii paperit, ja tekee niihin merkinnan ja kaskee ensin ostamaan postimerkin (kylla, postimerkin jonka funktiota kukaan ei tunnu tietavan) joka liimataan lomakkeeseen. Sitten mennaan jonottamaan henkilolle numero 2. Tama jono on pitka ja hidas. Henkilo 2 tutkii paperit ja kyselee. Viela tassakin vaiheessa usein huomataan etta jokin paperi puuttuu. Se saattaa myos olla kansio jossa edellisen vuoden paperisi ovat. Se kansio puolestaan on hautautuneena niiden tuhansien muiden kansioiden joukkoon joita varastoista loytyy. ensimmaisella kerralla saadulla arkistonumerolla kyseinen kansio saattaa jopa loytyakin parissa tunnissa (tai kuten ystavani meksikolaisen Miran tapauksessa, paasi asiakas itse kansiotaa etsimaan (ja siis nakemaan kaikkien muiden kansiot siina samassa rytakassa). Jos taas se vanha arkisto numero on siina passissa jonka luovutit Suomessa uutta passia hakiessasi, ja kopiota siita ei ole niin ollaankin ihan uusien ongelmien kohdalla. Nyt kansion loytymiseen menee kolme paivaa ja se maksaa kahisevaa.
Ja koska nimi avioliiton myota muuttui ei sekaan ole ihan yksinkertaista. Nyt voisikin aloittaa ihan uuden arkistoinnin muuttuneilla tiedoilla. Mutta se ei onnistukaan koska aviomiehen paikallinen henkilokortti on unohtunut takin taskuun kotikylalle. Ja passi jota ei voi saada ilman henkilokorttia ei kelpaa jostain syysta. Siina ei kai ilmene henkilonumero, jostain tuntemattomasta seikasta johtuen. Ja loppujen lopuksi ongelmaksi tulee myos se, etta avioliitto todistuksessa on vaimolla vanha sukunimi ( niin katsokaas kun naimisiin mennessa minulla oli tama isaltani peritty nimi ja avioliiton myota vaihdoin sen mieheni nimeen niinkuin meillapain on tapana). Nyt siis herra Isoherra kaskee menna toiseen osoitteeseen hankkimaan uusi avioliittotodistus jossa uusi nimi seisoo. Ihmettely siita miten uuden avioliitto todistuksen muka voi noin vaan saada saa vastaukseksi vain paanpyorittelya.
Ja siis tilannetta ei tietenkaan helpota a) se, etta virkamiehet eivat halua puhua naiselle, eivatka valitettavasti tajua etta kyseinen nainen kylla ymmartaa nepalin kielta kun ihmettelevat miksi hermostun kun he tiedustelevat miehelta onko vaimosi sairas vai mita? tai b) se, etta virkamies toteaa etta tehan olette euroopasta, miksette vaan maksa turistiviisumia (joka on noin 50 dollaria kalliimpi).
Lopulta parin tunnin kuluttua kun molemmat ovat jo kiehumispisteessa paatetaan lopulta menna hakemaan se hemmetin turistiviisumi. Paljon kopyhempana mutta hermot jo levanneena tuo Lupa Olla maassa onneksi seisoo nyt passissa.
Sattumalta paadyin eilen illalla viela illallispoytaan jossa kaikilla ulkomaalaisilla oli jossain maarin sama tilanne, eli taisteluita viisumia varten oli kayty ties mista syysta ja milla lailla. Eraskin toverini oli paatynyt ihan pidatetyksi (kasiraudat ja kaikki) koska oli ollut 7 paivaa liian kauan maassa ja halusi jaada muilla kuin turismiperusteilla. Toinen taas oli juuri mennyt naimisiin ja halusi viisumin silla perusteella, mutta oli epaselvaa miksi ei sita meinannut saada. Toinen taas on ollut jo vuosikaudet naimisissa mutta virkamiehet epailivat liiton yha olevan lumetta ja vain syyn jaada tanne ( niin kuin nyt joku vakisin haluaisi jaada elintasopakolaiseksi Euroopasta Nepaliin ihan noin vain). Opiskelijalta taas oli vaadittu jotain paperia viisumin saamiseksi, paperia, jota ei ilman voimassa olevaa viisumia voi saada….Jollekin taas bisnesviisumin saamikseksi oli kerrottu sen maksavan paljon virallista hintaa enemman. Silla rahalla kylla melkein kaikki koneiston osat liikkuvat, jos sita on riittavasti. Lahjonta ei ole juttu eika mikaan taalla pain maailmaa.
Valmiina taistoon ensi vuotta varten….
ja Ps. Suunnitteilta kertomus siita miten taalla mennaan naimisiin…. lisaa ihanaa virkamiesten kanssa asiointia. Ei mene ihan niin etta kaksi minuuttia maistraatissa ja se on siina !