Entas jos…?
Tsup! Huone pimenee, ihmiset huokaavat ja odottavat hetken. Ja vrummmm….generaattori kaynnistyy, valot syttyvat taas ja puheensorina jatkaa kulkuaan. On aika paivittaisen arkisen tapahtuman, sahkokatkoksen. Kukaan ei sen suuremmin hatkahda, silla naihin on totuttu. Kesalla katkot ovat vain parin tunnin mittaisia, nain talvisin pari kertaa paivassa katkot kestavat kolmisen tuntia. Katkoista saa kylla yksityiskohtaisen tiedotteen, mihin aikaan minakin paivana, millakin alueella sahkotta ollaan. Kylissa katkot saattavat olla vielakin pidempia. Ja olipahan muutamia vuosia sitten talvi jolloin sahkoa saatiin paakaupungissakin vain nelisen tuntia paivassa, joskus keskella yota. Muista siina sitten ladata kaikki pelit ja vehkeet ja hoitaa muut toimet johon kynttilan liekki ei riittavasti valoa anna.
Vesikannut ammottavat tyhjyyttaan mutta vesihanaa jatkuvalla vedentulolla ei ole. Siispa on lahdettava kaivolle, amparien kera. Ja homma on tehtava monta kertaa paivassa, ja osallistua pitaa vaikka olisi kymmenvuotias tai seitsemankymppinen tai vaikka olisi vahan kipea. Muuten eivat astiat peseydy, vessa huuhtoudu, pylly tule puhtaaksi ja no janokaan ei katoa. Parhaina paivina, kerran paivassa, pihapiirin nelja hanaa alkavat valuttaa vetta alkuillasta ja silloin vedenkanto matka ei ole normaalia puolta kilometria vaan vaivaiset kymmenen metria.
Niin etta entas jos…entas jos meillakaan ei Suomessa tulisi puhdasta juomavetta hanasta milloin tahansa, tai jos sahkot katkeilisivat paivasta toiseen. Muistan ne pari harvaa kertaa kun kansallisissa uutisissa tiedotettiin etta siella ja taalla ovat sahkot katki. Tai etta vetta ei sovi nyt juoda tai sita ei tule. Uutiskynnyklsen ylittava juttu. Taalla se taas on arkea josta ei paljoa paruta. On taalla vielakin kylia jossa sita sahkoa ei ole lainkaan ja vesikin pitaa hakea viela kauempaa. Hommat hoidetaan mukisematta. Perheen pieninkin lahtee vedenhaku reissulle, ja kantaa sen verran kun kykenee. Ei edes oikein tiedeta mita se olisi, kun keittiossa ja vessassa olisi hanat joista pulppuaisi tuota elaman tarkeinta nestetta ihan milloin vain. Muistan pari vuotta sitten Intiassa matkatessani nauraneeni itselleni kun kirosin sita ettei halpaakin halvemmassa hostellihuoneessani ollut sahkopistoketta. Viisi vuotta sitten en sita olisi kaivannut, nyt oli matkassa niin kannykka, kannettava, digikamera kuin Ipodikin jotka kaikki vaativat latausta. Taalla kynttilan kanssa toimiminen on tuttua huttua, eika sita sahkovaloa edes valttamatta kaipaa (paitsi ehka vessakaynnin jalkeen kun ei pimeassa nae onko se pontto puhdas vai ei). Laitteet ladataan kun sahkoa on. Veden kantoon minusta ei ole, koitin sita kylla mutta metallinen astia jossa vesi lanteille tuettuna kannetaan aiheutti vain kipua ja kyynelia. Toista kai se on jos siihen on tottunut pienesta asti. (muutenkin taalla kylla etenkin naiset kylla satuttavat selkansa jo nuorena…ihan varmasti…siivoukset, kokkaukset ja kaikki muukin kun tehdaan kyyrysa ja siihen kun lisataan tuo jatkuva painavien asioiden kantaminen ergonomiasta valittamatta…). Onneksi kaupunkiasunnoisa jossa itse olen asunut on lahes aina ollut juokseva vesi, kuumaa vetta tosin on turha toivoa yleensa.
Niin etta entas jos… mitapa te tekisitte?