Oma koti kullan kallis
Asunnon etsiminen Nepalissa on hupaisaa puuhaa. Voi toki koittaa onneaan lehti-ilmoituksilla mutta niita yleensa laittavat vai nne rikkaat talonomistajat joilla on kalliit kalustetut huoneistot tarjolla. Kaikki edelliset kamppani taalla olen loytanyt perinteiselle tavalla: kulkemalla ja kyselemalla. Eli valitaan ensin haluttu alue, sitten suunnataan sinne ja kavellaan ympariinsa ja kysellaan vastaantulevilta etta tiedatko taalla hyvaa kamppaa? Ja kaksi ihanaa asuntoa onkin jo talla tekniikalla loytynyt, tosi nvasta kilometrien kavelylenkkien ja kymmenien nahtyjen asuntojen jalkeen. Talla kertaa ei onneksi kuitenkaan tarvionnut askeltakaan ottaa vaan entisen kamppiksen uudesata kodista loytyi huone jossa oli jopa patjakin valmiina. Nyt uusien lakanoiden ja uuden peiton avulla huone alkaa muistuttaa niita edellisia koteja. Seinalle ripustetaan tanaan viela Ganesh hymyilemaan ja Nepalin koti on valmis. Mies taas suuntasi nokkansa kotikylalle minun jaadessa jarjestelemaan asuntokuvioita. Ikava kotopuoleen oli massiivinen, tosin hieman pelokas. On janna miten taalla tuntuu olevan ihan cvaltavat odotukset silta joka tulee kotiin kaukomailta. Kotoa ostetut tuliaiset alkoivatkin taalla tuntua mitattomlta kun ties kuka kummin kaima ja sedan vaimo tulee kysymaan mita toit tuliaiseksi. Mies sattuu olemaan sosiaalista sorttia on suvun lisaksi kavereitakin kertynyt kymmenittain. Ja kotikylaan olisi kuulema ”pitanyt” ostaa niin vaatteita, tuoakkaa kuin herkkujakin joka taloon. Hinnat maassa huitelevat paljon korkeammalla kuin 10 kuukautta sitten joten melko suruissaan mies matkaan lahti. Onneksi myohemmin tuli soitto, etta ihmiset ovatkin ymmrtaneet tilanteen, ettei Suomessa ollutkaan kasvanut rahaa puissa eivatka ne kadut yllatys kylla, olleet kullasta tehdyt. Joten koti on kallis kylallakin, itse suuntaan sinne perasta pain kunhan olen ensin tervehtinyt kaikki omat tuttuni taalla. Kylalla olo on kielta taitamattomalle ja kylan arkiaskareita osaamattomalle aika rankkaa. En ole tottunut olemaan passattavana joten lahden reissuun vasta vahan myohemmin. Tama aika on kuitenkin, sekin, kullan kallista. Kun voi tehda mita vaan, rauhoittua ja rentoutua, ja vaan olla unohtuvat kaikki arjen paineet ja murheet ja hetkesta osaa nauttia. Akut taytena sita ehka jaksaa sitten taas arjessa ahertaa 🙂