Arki
Kummasti sitä vaan luiskahtaa elämään sitä ”tavallista” elämää, vaikka kuinka pala sydäntä jäi taas Himalajan juurelle odottamaan paluuta.
Työt alkoivat vajaa 2 vuorokautta Suomeen paluusta, ja kolmivuorotyöläinen on kerennyt jo monenmoista vuoroa tehdä. Kisu oli (JEE) saanut kutsun suomenkielen kurssille, joka kaikeksi onneksi alkoi juuri heti paluun jälkeen (jos olisi paluu olut pari päivää myöhemmin olisi kurssitkin menneet sivu suun, kurssipaikan ottajia kun on ilmeisesti enemmän kuin paikkoja).
Enää ei käydä päivittäin ravintolassa syömässä (mitä ihmettä te ihmiset kokkaatte? viikossa on ruokaideat taas huvenneet olemattomiin, vaikka kuinka tykkään laittaa ruokaa…), leffat tulevat telkkarista uutuus-dvdlevyjen sisään…ei käydä perjantai-illan tansseissa eikä nähdä kavereita päivittäin. Lomamoodi on pitänyt väkisinkin kääntää arkimoodiin.
Ei sinänsä, arki on ihan makiaa toisaalta sekin, jos vertaa vaikka kolmen vuoden takaisen arkeeni. Kolme vuotta sitten sen täytti ajatukset Nepaliin paluusta noin 24/7. Työt oli jotain mitä piti suorittaa jotta riittävä määrä rahaa olisi tilillä että lennot saisi ostettua (tosin aina töissä ollessa olin aina silloinkin ihan melkein 100% läsnä…kotiin päästyä haaveilu alkoi). Nyt kun kotona on joku jonka kanssa arkea jakaa, on se jotenkin vaan niin paljon mukavampaa. Parisuhde on niin kuin TOSI JEES.
Ruokaa on kiva laittaa kun on kaksi syöjää, siivouskin maistuu paremmalta kun on kiva olla siistissä kodissa (ennen en oikeasti yhtään jaksanut siivotakaan)… tulee käytyä leffassa (en ikinä olisi ennen sijoittanut 10 euroa leffalippuun, kun sillä rahalla elää monta päivää reissussa…), tulee tehtyä juttuja jotka säästösyistä olisi aina jäänyt ennen tekemättä. En osannut elää täällä, kun mieli oli aina kauempana.
Ja ei tämä tarkoita sitä, ettäkö ei tulisi reissuun taas pian lähdettyä, ja ettei siitä tulisi haaveiltua. Se toinen koti on siellä Nepalissa se. Siellä ovat monet rakkaat ystävät, ja paljon juttuja mitkä odottavat tekemistä.
Se elämä sielläkin on melko arkista, ihan aikuisten oikeasti. Nyt pitää vaan löytää tämä tasapaino, niin että molemmat voimme olla onnellisia olimme missä maassa tahansa.
Nyt (kerrankin puhtaalla) keittiönpöydällä odottaa päivällinen jota oli kiva kokata (lohilaatikoa pippurijuustolla ja vihersalaattia parmesanilla) ja muutama päivä sitten avatun punaviinipullon loppu (okei…tää on vähän juhlaa arjen keskellä). Kisu on ulkona katkomassa puita jotka roikottavat ajotielle niin, että postilaatikossa odotti huomautus siitä että puut häiritsevät ohikulkijoita. Päivemmällä tuli haravoitua vihdoin lehtiä kasaan, josko se lumi huomenna tulisi. Illalla taitaa telkkarista tulla joku hömppä jota voi ennen unille menoa katsella, huomenna odottaa aamuvuoro, pitäisi jaksaa nousta vapaiden jälkeen taas…Tälläistä arkea on kiva elää.
Erityishuomio kuvassa esiintyvälle, Sinisen talon Pikku-Kisulle