”Se tyttö ei ole veljeni lapsi. Ja kun näkee miten käyttäydyt tytön lähellä, voisi luulla ettei hän ole sinunkaan.”

Toisen maailmansodan päättymisen aikoihin yläluokkaisen ruotsalaisperheen vanhin poika, lääkäri Ivan Ceder, aiheuttaa kohun esittelemällä kuin tyhjästä ilmestyneen ranskalaismorsiamen: ”Ivan kun olisi voinut saada kenet tahansa, aivan kenet tahansa. No, ’kenet tahansa’ hän on nyt näköjään saanutkin, valitettavasti. ” Epäsovinnaisissa oloissa varttunut Sandrine on hyvin nuori, hyvin raskaana ja kokenut/tehnyt asioita, joista tuntee surua ja häpeää ja joista miehellä tai uudella suvulla ei ole aavistustakaan: ”Vaikka joku heistä vielä olisikin elossa, Marie, Pauline tai Levi, miten tämän jälkeen voisin enää koskaan katsoa heitä silmiin.”  Kummallakin on omat salatut syynsä ryhtyä naimakauppaan. Sandrinen tytär putkahtaa maailmaan heidän talvisen, saarella vietettävän hääjuhlansa aikana. Ivanin sukulaisten on vaikea suhtautua Sandrineen ja lapsesta, Verasta,  huolehtii alusta lähtien kotiapulainen Vanna. Sandrine pyritään pitämään rauhallisena ja unessa tohtorimiehen tropeilla. Suhde mieheen pysyy etäisenä eikä avioliittoa koskaan ns. panna täytäntöön, vaikka kalsea anoppi painostaa ja syyllistää tästä Sandrinea. Vähitellen Sandrinelle kehittyy perheen sisällä orastavia ystävyyssuhteita, mutta joku pirullinen on myös päättänyt saada hänen salaisuutensa selville tai vihjailee jo päässeensä siitä perille. Sandrine on valmis maksamaan hinnan vaitiolosta ja siitä, että saisi tietoja hänelle rakkaan ihmisen kohtalosta (joita hän saakin, mutta valheellisia). Hän saa kuulla vihjauksia myös miehensä kantamista salaisuuksista ja ymmärtää lopulta, miten väärin tämä on häntä ja muitakin kohdellut näennäisestä hyväntahtoisuudestaan huolimatta. Viimein raskaana oleva Sandrine löytää itsensä (Vannan avustamana) tilanteesta, jossa hän vapautuu Cederin perheen painostavasta ilmapiiristä, mutta jossa hänen on myös yhtäkkiä huolehdittava n. 6-7-v. tyttärestään, johon ei ole kyennyt luomaan juuri minkäänlaista suhdetta. Minne he päätyvät, toisilleen vieraat vailla määränpäätä ja mikä on tuon miehen rooli, jonka Sandrine on kohdannut aiemminkin kohtaloikkaissa merkeissä ja joka taas osuu hänen tielleen? Jossain on myös sittenkin elossa toinen mies, jota Sandrine on kaivannut, mutta onko hänen luokseen paluu mahdollinen? Kirjan loppu on arvoituksellinen, mutta itse haluan tulkita sen niin, että äiti ja tytär pysyvät yhdessä ja tuo yksi Veran lausuma sana saa Sandrinen luopumaan mahdollisista muista suunnitelmistaan. Ehkä hänellä tulee olemaan myös joku rinnallaan kasvattamassa lastaan/lapsiaan… Hieno, koskettava, jännittävä ja otteessaan pitävä kirja. Näkisin helposti tarinassa elokuvan ainekset.

Hiljattain tuli luettua tämä vuonna 2016 ilmestynyt hieno, joskin järkyttävä ja surullinen romaani, joka kertoo Tsernobylin katastrofista ja Neuvostoliiton loppuvuosista neljän ihmisen näkökulmista: on onnettomuuspaikalle apuun lähtevä eroaan sureva moskovalaiskirurgi, kirurgin ex-vaimo, jolla on joidenkin mielestä neuvostokansalaiseksi liikaa omia mielipiteitä ja joka joutuu tämän vuoksi kärsimään, ukrainalainen perheineen evakuoitavaksi joutuva teinipoika sekä koulukiusattu, äitinsä ja tätinsä (mainittu kirurgin ex-vaimo) kanssa Moskovassa asuva isättömäksi jäänyt pianonsoittajapoika.

Tuo Tsernobylin onnettomuus on aina ollut karmiva ja kiinnostava aihe ja tätä kirjaa lukiessa/luettuani tuli googlailtua ja palauteltua mieleen, mikä siinä taas olikaan homman nimi ja mikä meni pieleen. No, niinhän se taisi olla, että suurin piirtein kaikki, tapahtumien kaikissa vaiheissa. Raivostuttavaa välinpitämättömyyttä, valehtelua ja salailua ja siksi valtavaa kärsimystä ihmisille sekä eläimille.

Kirjassa kuvataan henkilöiden kokemuksia ja tuntemuksia koskettavasti ja kunkin tarina on omalla tavallaan riipaiseva. Kirurgi-Grigorin uhrautuvuus ja suoranainen itsetuhoisuus, hänen samaistuttava vihansa ja turhautumisensa viranomaisten ja valtionjohdon toiminnan suhteen, hänen kaipuunsa ja rakkautensa Mariaan. Journalistista tehdastyöläiseksi ja osa-aikaiseksi opettajaksi (kunnes sekin katsotaan arveluttavaksi) muuttunut Maria, joka on ottanut ja ottaa riskejä periaatteidensa ja oikeaksi kokemansa puolesta ja joutuu kärsimään siitä. Ja joka myöskin edelleen rakastaa Grigoria. Nuori maalaispoika Artjom, jolta onnettomuus riistää tutun elämän, kodin ja perheenjäsenen ja kuljettaa hänet kauas ankeisiin oloihin muiden evakuoitujen keskelle. Jevgeni-poika, jolle yksinhuoltajaäiti Alina yrittää turvata mahdollisimman hyvän elämän, joka saa kokea kiusaamista ja  joka suhtautuu pianonsoittoharrastukseensa ristiriitaisesti. 

Lukemisen arvoinen ja ajattelemisen aihetta antava kirja. Jossain vaiheessa lukulistalla on myös tuo Nobel-palkittu Svetlana Aleksejevitsin (en saa laitettua s:n päälle ”väkäsiä” tässä sitten millään, vaikka tiedän että ne siihen kuuluisivat, kuten Tsernobyl-nimeenkin) ”Tsernobylistä nousee rukous”, joka on onnettomuuden kokeneiden haastatteluihin perustuva dokumenttiromaani.