Hiljaista

En ole mukamas ehtinyt kirjoittaa tänne mitään, mutta nyt on sen verran aikaa että ehdin oikeasti kirjoittamaan tänne. Tämä menee jo ehkä syvällisemmällekkin puolelle mun elämästä  mutta eipä se haittaa… Kerranhan täällä vain eletään. 

Ensiksikin olen kamalan kateellinen ( voi kyllä myöntää olevani KATEELLINEN) ystävälleni joka on laihtunut 8 kiloa ja aloittanut uudestaan vanhan harrastuksensa. Tunnen itseni kamalan huonoksi, olen lomani aikana käynyt kaksi kertaa kävelemässä meidän ”kylän” ympäri johon menee noin 30 min… En ole saanut itseäni liikkeelle vaikka kuinka joka aamu ja päivä ja ilta mietin että tänään / huomenna menen pyöräilemään ja salille, ja en ole kuitenkaan tehnyt tätä. Petän itseäni koko ajan kun en saa ajatuksiani positiiviksi ja en saa sitä draivia päälle mikä olisi juurikin nyt enemmän kuin tarpeen. Kerrankin olisi aikaa kun olen lomalla, ei tarvise miettiä miten työvuorot menee, ei tavallaan tarvitse suunnitella mitään. Ehkä se on se ongelma. Olen viimeeksi ollut lomalla viime vuonna kesällä eli kesälomallani, ehkä lomasta on liian pitkä aika ja haluan vain nauttia siitä tunteesta, ettei ole kiire minnekkään.

Huolestuttavasti vain viikko on jo oikeastaan mennyt ja en ole saanut tehtyä mitään mitä suunnittelin. Olen latonut suuhuni pelkkää pa***a ja olo on myös sen mukainen. Ne kaksi kertaa ”kylän” ympäri ei ole siis tehnyt ololle mitään, paino on noussut 3 kiloa ja kaikki ahdistaa. En jotenkin tajua miten kaikki yht’äkkiä vain katosi, ihan kuin en olisi koskaan käynytkään missään salilla tai tehnyt mitään muutakaan. En voi sanoa että olisin ollut kamalan urheilullinen aikaisemminkaan mutta sentään kävin salilla ja tein sarjat loppuun hyvällä fiiliksellä, nyt se fiilis on kadonnut jonnekkin sohvatyynyjen väliin. 

MISSÄ ON VIKA?!