Kuinka kakku puhuu

Joskus sitä tekee jotain, joka koskettaa itseäkin sydämestä.

Joskus se joku on ruoka. 

Tein ystävälle sitruuna-mansikka raakakakun kiitoksena eheyttävästä energiahoidosta. Siitä kakusta tulikin jotain aivan ihmeellisen ihanaa. Kun koristelin ja kuvasin kakkua, hihkuin ja kiljuin riemusta. Kakku tuntui minusta niin hauskalta, värikkäältä ja innostavalta. Sain ihan mieltsin kovat kiksit. Ehkä olen parantumattomasti deep in the game raakakakkujen suhteen ja saan kiksit asioista joista muut eivät saa, mutta se olkoon sitten ihan omat bileet jotka pyörivät pääni sisällä. 

Onnea on se, että saa tehdä sitä mitä rakastaa.

image.jpg

image.jpg

image.jpg

image.jpg

image.jpg

image.jpg

 

Täytteitä tuli tehtyä vahingossa runsain mitoin, joten kiepsautin ne vielä toiseen kakkuvuokaan hyrräkakuksi. Siitä syntyi kakku, joka korkataan tänään kun omat kätilöni saapuvat yliaikaskontrollille kotiini. Niin, täällä vielä odotellaan. Huomenna alkaa 42. raskausviikko joten jos vauva ei ole viikon päästä syntynyt niin joudutaan sitten keskustelemaan mahdollisesta käynnistyksestä. Jänniä aikoja eletään. Ja niin, minulla on kaksi omaa kätilöä mukana raskauden aikana sekä tulevassa synnytyksessä. Kaksi rakasta ystävääni, jotka ovat doulia, kätilöitä ja upeita naisia. Toinen on erikoistunut kotisynnytyksiin ja toinen orgastisiin synnytyksiin sekä synnytystanssiin. Hekumallista! 

 

image.jpg

 

image.jpg

Sieltä kurkkii maha. 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *