Suomesta muistan toukokuun helteet.

Tiedättehän, sen yhden järjettömän lämpimän viikon, jolloin aurinko paistaa täydeltä terältä, kansalaiset ryntäävät kaduille ja valloittavat terassit aurinkolasit nenällään. Se viikko, joka saa luottamaan, että kyllä se kesä pohjolaankin saapuu pitkän ja pimeän talven jälkeen. Se viikko, joka saa uskomaan sääjumalien armoon. Se viikko, joka todellisuudessa on pelkkää illuusiota ja jonka jälkeen tulee satavarmasti räntää niskaan. 

Täällä Madridissa tuo viikko on meneillään nyt. Kaksi kuukautta aikaisemmin kuin Suomessa.

En aio välittää pätkääkään siitä, että ensi viikolla joudun ehkä taas kietomaan kaulahuivin tiukemmin ympärilleni.

Tällä viikolla olen tuntenut syvää onnea istuessani perjantai-iltana terassilla pelkässä t-paidassa, loikoillessani lauantaina puistossa kirjan kanssa ja viimeeksi tänä aamuna nauttiessani aamiaista olohuoneen parvekkeen ovet apposen auki.

Nyt levitän aurinkorasvaa naamaan ja lähden ulos fiilistelemään sitä, kuinka ihanaa onkaan asua kaupungissa, jossa on maaliskuussa yli 25 asteen päiviä.

Aurinkoista sunnuntaita!