Koko Suomen yhteenlaskettu väkiluku on 5,5 miljoonaa. Madridin metropolialueella asuu 6,4 miljoonaa asukasta. Voisi kuvitella, että todennäköisyys törmätä kaveriin sattumalta olisi Madridissa melkoisen paljon pienempi kuin Helsingissä. 

Kuitenkin nämä reilut kaksi kuukautta täällä ovat osoittaneet asian olevan aivan päinvastoin 

Oikeastaan juttu alkoi jo Helsinki-Vantaan lentokentällä Madridin lennon boardingissa, jossa bongasin samaan koneeseen aikovan kaverini poikaystävänsä kanssa. 

Juttu jatkui eräällä Madridin klubilla, jossa pääsin vessajonossa vaihtamaan kuulumisia entisen kämppikseni kanssa. 

Myöhemmin tapasin entisen pomoni erään näyttelyn avajaisissa. 

Metrossa puolestaan törmäsin espanjalaiseen poikaan, johon olin aikanaan tutustunut Suomessa hänen ollessaan siellä opiskelijavaihdossa.

Kaikista randomein kohtaaminen sattui kuitenkin eilen. Hyppäsin töiden jälkeen tavalliseen tapaan täyteen lähijunaan ja vapaata istumapaikkaa tähyillessäni silmäni pysähtyivät kasvoihin, jotka näyttivät jotenkin kovin tutuilta. Aivoni eivät ensin meinanneet yhdistää naamaa oikeaan henkilöön, sillä kuvittelin tämän tyypin seikkailevan paraikaa Australiassa enkä suinkaan osannut odottaa hänen tupsahtavan vastaan Madridin lähijunassa. Hetken kasvoja tuijoteltuani tajusin niiden kuuluvan suomalaiselle ystävälleni, johon tutustuin vuonna 2015 meidän molempien asuessa Madridissa.

Tällä kertaa kaverini oli matkalla Chileen työharjoitteluun ja Madridissa vain lyhyellä välilaskulla. Hänellä oli muutama tunti luppoaikaa ennen jatkolentoaan, joten kävimme muistelemassa menneitä toissakesän suosikkipaikassamme Takosissa.

Ei auttanut, skoolatessa oli pakko todeta kliseisesti että oijoi, on tää maailma vaan niin pieni.

Takosista (Calle de la Abada, 2) saa muuten Madridin parasta ja halvinta meksikolaista pikaruokaa. Kuvan setti maksoi huimat kuusi euroa.