Eilen oli ensimmäinen harmaa ja sateinen päivä tänne muuttoni jälkeen. Olin ensin todella närkästynyt ja mietin, että enhän minä tätä varten tänne tullut. Ei Madridissa kuulu sataa. Kerrassaan törkeää. Miten sääjumalat kehtaavatkin tehdä tämän minulle?

Kotimatkalla ei enää satanut. Jäin metrosta yksi pysäkki normaalia aikaisemmin ja kävelin läpi Malasañan pikkukatujen. Plaza Juan Pujolin kohdalla sen tajusin: niin, tämä on ensimmäinen sateinen päivä koko tammikuun aikana. 

Että oikeastaan olen aika todella onnekas. 

Minä, vannoutunut sateen vihaaja, saan asua kaupungissa, jossa vettä tulee taivaalta noin kerran kuukaudessa. (Wikipedian sääartikkeli tosin väittää, että Madridissa olisi yli 50 sadepäivää vuodessa eli noin yksi viikossa, mutta en suostu uskomaan tätä. Tai sitten sadekuurot ajoittuvat täällä maagisesti aina yön tunteihin.)

Kuivan ilmaston lisäksi elämänlaatuani parantavat huomattavasti Madridin suloiset pastellitalot, romanttiset ranskalaiset parvekkeet ja tunnelmalliset terassit. Kuinka mahtavaa onkaan, että keskellä talvea voi istua ulkona viinilasi kädessä?

Voi Madrid, olet ihana.