Ah, miten olenkaan odottanut tätä päivää. Ensimmäinen viikonloppuaamu omassa kodissa. Ei herätyskelloa soimassa kello 6.57. Ei kiirettä hotkaista aamiaismuroja. On aikaa paistaa kananmunat, keittää kahvia mutteripannulla ja nauttia se matkalaukun uumenista kaivetusta omasta kupista. Aamiaisen seuraksi avaan nettihesarin ja kappas, sieltä löytyy talvista Madridia ylistävä artikkeli. 

Ulkona paistaa kirkas tammikuun aurinko, kohta lähden ystävieni kanssa kävelylle Madrid Riolle. Matkan varrella istahdamme ehkä jollekin Madridin monista terasseista ja juomme cafe con lechet auringonvalon lämmittäessä kasvoja. 

Illalla katamme kämppisten kanssa pöydän koreaksi ja kilistämme mahtavasti alkaneelle yhteiselollemme.

Tämän viikon aikana päällimmäinen tunne on ollut väsymys, mutta tänään tunnen vihdoin eläväni. Kunnon yöunet tekevät ihmeitä.