The beginning

Vihdoin viimein saan jotain aikaseksi. Jotain minkä olen halunnut aloittaa jo ikuisuus taaksepäin. Syitä aikaansaamattomuuteen on hiton helppo keksiä, mutta nyt viimein kun sain blogini perustettua voin aikaisemmat syyni unohtaa. Pääni on täynnä ajatuksia, jotka olen halunnut jo pitkään päästä purkamaan päiväkirjan tavoin. Kirjoittaen lähinnä itselleni, selkeyttääkseni tilanteeni – miten olen tähän pisteeseen päätynyt. Tällä nimenomaisella hetkellä istun Osakassa hostellisänky kopissani (capsule hotellityylinen ratkaisu) ja voisin itkeä, mutta ajattelin blogin perustamisen olevan hyödyllisempää eikä se aiheuta nestehukkaa tai valtavia silmäpusseja. En ole oikein itkiä tyyppiä, mutta tällä kertaa tuskiini on selkeä syy ja se on nimeltään angiina. Ainakin angiinaksi sen oireilujen perusteella diagnosoin. En ole ensikertaa tekemisissä angiinan parissa tai ylipäätä tilanteessa, jossa sairastun ulkomailla, joten tiedän käytännössä miten toimia ja miten päästä tästä tuskaisesta taudista eroon. Olen kuitenkin itsepäinen ja hieman tyhmäkin, mutta en vaan millään halua mennä Japanissa lääkärin vastaanotolle. Angiinaa olen ennenkin hoitanut ulkomailla (Berliinissä, eurooppa interrailillani) mutta silloin oireet oli astetta pahemmat + asiat euroopassa tuntuu hoituvan eurooppalaisen sairasvakuutuskortin myötä aika helposti. Lääkäri ystävältä kysyessäni kuolenko tähän, jos en hoida asap sain vastauksena nauruhymiöitä, joten elän sillä tiedolla ennenkuin matkaan maahan jossa saan palvelua englanniksi. En ehkä suosittelisi muille tautisille odottaa taudin tuskissa mutta omassa tapauksessani lennän huomenna Jenkkeihin, jossa voisin olettaa saavani palvelua englanniksi joten good for me 😀

Nyt matkaan esimmäistä kertaa elämässä yksin ja sen myötä huomaan laiskistuneeni hoidettavien asioiden suhteen. Muun muassa ruokailuni on pääasiassa tähän mennessä olleet todella epäsäännölliset ja pohjautuneet pääosin 7elevenin ja Lawsonin valmisruoka valikoimiin ( onigirit=riisitriangelit merileväkääreessä ja purkkinuudeli <3) En vain millään jaksa varsinkaan nyt kipeänä lähteä etsimään ruokapaikkaa ja syödä yksin ravintolassa jonka listaa en osaa edes kummemmin tulkita vaikka terveellinen ja säännöllisempi ruokailu varmasti edistäisi parantumistani. Lisämukavuutta (huomioi sarkasmi) tuo se että olen kasvissyöjä – wannabe vegaani ja Japanihan on tunnettu erilaisista kalaruoistaan, joten voin sanoa, että ruokavaliooni sopivien annoksien löytäminen ei ole mitään helpointa hommaa. Kirjoittelen aiheesta lisää joskus kun kuumehöyryni laskeutuvat ja saan vähän paremmin ajatuksia kasaan.

Back to the point eli blogiini yleisesti. Tässä viimevuosien aikana olen kokenut mielettömästi asioita. Hyviä, huonoja, hauskoja ja ei niin hauskoja. Varsinkin viimeisin vuosi on ollut niiiiiin tapahtumarikas, etten meinaa pysyä kaikessa mukana ja siksi haluankin kirjata seikkailuni ylös. Olen kasvanut mielettömästi ihmisenä, oppinut tuntemaan itseni, saanut jotain kuvaa mitä haluan tulevaisuudessa tehdä ja lähinnä oppinut ottamaan elämästä kaiken irti ja niin olenkin varsinkin tämän vuoden alun tehnyt. Jos pystyn omilla tarinoillani vaikuttamaan edes yhden ihmisen elämään positiivisesti olen tyytyväinen. Pääpointtina kuitenkin kirjoittaa omat muistelmat tähän astisesta elämästäni monine mutkineen ja oppia niiden kautta, jos mahdollista. 

Kiitos ja näkemiin.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *